Ruusuja ja Rikkaruohoja * Roses and Weeds

Viime keväänä...

2012-01-18T08:46:00.002+02:00

Maaliskuussa Pikkukuistilla kukkivat tulppaanit.

Sipulista kasvatetut vielä pikkunupuillaan ja huijaustulppaanit täydessä kukassaan.

Ulkona näytti tältä, mutta kuistilla tuoksui jo ihan pikkuisen kevät.

Jouluruusuja, skilloja ja krookuksia.

Isolla kuistilla oli huhtikuun 8.pv. taimikasvatuskausi aluillaan.

Lunta vielä hirmuisesti.

Paprikoita jo hyvässä kasvussa! Taustalla marjatarha vielä uinuu talviunta.

Pikkukuistilla pionikukkaiset tulppaanit avautuivat ja tuoksuivat huumaavasti.

Sitten avautuivat kaupasta ostetut narsissit, ja tuoksu oli tässä vaiheessa ja ihan uskomaton. Kotiin tullessa tämä ihanuus oli vastassa ovella ensimmäisenä, ja voi kuinka se pyörrytti pään!

Parisen viikoa aikaisemmin olin ottanut omenapuun- ja sireenin oksia sisälle maljakkoon ja ne näyttivät varsin hurmaavilta sipulikukkien kanssa. Viileällä kuistilla ne kestivät ihan hirmuisen pitkään.

Muutama viikko vielä ja sitten tämä kaikki on taas totta eikä muistoja vain! :)

No nyt tää jäi kiinni näihin Sintteihin :)

2012-01-17T10:20:00.000+02:00

Nämä kuvat on viime lokakuulta kun "Unohtuneet sintin sipulit" alkoivat työntää nuppujansa päivänvaloon. Valitettavasti niistä ei ole parempia kuvia, kaivelin nämä kansiosta kun tuli tämä sintti-asia puheeksi.

Käsittämätön on sipulin elinvoima. Niinkuin jo kerroinkin, 2009 jouluna laitoin kukkineet hyasintit varaston hyllylle ihan niine hyvineen. Sieltä ne löytyivät heinäkuussa vähän kuin vahingossa, ja koska ne tuntuivat olevan ihan napakoilta, laitoin ne kaikki tähän samaan ruukkuun.

Kesti aikas pitkään ennenkuin ne tulivat pintaan ja pidin ruukkua kasvihuoneessa kunnes alkoi olla liian kylmä. Sieltä siirsin ruukun kuistille ja kun kukkanuput alkoivat pilkottaa, toin sen sisälle. Paljon niissä ei kukkia ollut, ihmettelen vieläkin että yleensä edes tuotakaan määrää, sillä mitään hoitoa ne ressukat eivät saaneet silloin joulun jälkeen, vaan tylysti vaan tyrkättiin hyllylle.

Alla olevassa kollaasissa on viime joulun kolmikko. Kovasti paljoa ne eivät jaksaneet vartta kasvattaa toisiin kukkiinsa, vaan alkoivat kuivua. Sipulien pinta näytti huonolta ja alkuperäiset juuret olivat mädäntyneet tai kuivuneet (niiden alkuperäinen ruukku haisi pahalta eli jo silloin olivat alkaneet mädäntyä).

Koska Amaryllisten kanssa onnistui elvytys hyvin, päätin yrittää sitä näidenkin kanssa. Uusia valkeita juuria oli jo näkyvissä, joten poistin kaikki huonot ja vielä pinnankin sipuleista.

Ja oi ihmettä, yhden kuoren alta paljastui pienokainen! Nämä ovat nyt tehohoidossa ja -tarkkailussa, katsotaan kuinkas meidän käypi. :)

101, sata ja yksi lukijaa!

2012-01-11T13:40:00.002+02:00

Niin sitä napsahti satanen rikki. J
Vaikka tavoitteeniei ole koskaan ollut saada mahdollisimman paljon lukijoita liittymään blogiini,olen toki erittäin iloinen kun teitä on jo noin monta.
Juuri siksi, että se ei ole ollut tarkoitukseni, en olemyöskään halunnut ”lukijamäärää” kasvattaa houkuttelemalla mitenkään. Oleniloinen siitä että lukijani ovat liittyneet tänne juuri siksi, että haluavatpöhköjä tekstejäni lukea ja kuviani katsella.
Kommentit on tärkeitä ja ne ilahduttavat kovasti. Itse olenhyvin vähän ehtinyt/jaksanut toisten blogeja lukea, joten kommentointikin onjäänyt. Yritän piristyä kevättä kohti myös lukemaan enemmän.

En muistanut tarkistaa kuka oli sadas, ja koska noissa näkyy järjestys välillä muuttuvan,

SINÄ JOKA LIITYIT SADANTENA, OTA YHTEYTTÄ.

Pienen yllärin laitan sinulle. :)

Kollaasissa Tyynen upeaa kukintaa. Se teki kaksi kukkavartta, ensimmäiseen kuusi kukkaa ja toiseen neljä. Tarinan Tyynestä ja sen seikkailuista voit lukea TÄÄLTÄ.

Hyasinteistä vielä vähän. Alapuolella olevissa kuvissa on niiden ensimmäiset kukinnot (edellisessä postauksessa toiset) ja näissäkin kuvissa ne näyttävät aika vaaleilta.

Kerran jo talvetetut Sintit ja nämä uudet laitan nyt niin, että mie niitä kasvatan kukinnan jälkeen vähän aikaa, lannoitan jopa jos muistan, jonkin ajan päästä lopetan kastelun ja sitten laitan ne kuivumaan kun ovat kellastuneet.

Kun ne on huilineet jonkun viikon, istutan ne uudelleen. Samaan tapaan kuin Amaryllisten kanssa mutta vähän nopeutettuna. Takeita ei onnistumiseen ole, mutta niin monesti on iloisia yllätyksiä tapahtunut kun on vaan tehnyt vastoin yleisiä ohjeita, niin että aina kannattaa yrittää.

Niinkuin kuvista näkyy, eivät lehdet ole näillä kasvaneet juuri ollenkaan pituutta ja kukkavarretkin on ihan lyhyet.

Nyt vihdoin on meilläkin kaunis lumipeite. Saa nähdä kuinkakauan sillä lähellä plussaa mittari keikkuu. Ulkona ei vielä mitään voi tehdäpitkään aikaan mutta suunnitella onneksi voi.

Ei sitten kuitenkaan :)

2012-01-09T10:04:00.000+02:00

Miten mie kuvittelinkaan ettei puutarhajuttuja syntyisi? :)

Eihän tarvita kuin yksi aurinkoinen päivä, tuoreiden yrttien tuoksahdus kaupan vihannesosastolla tai siemenluettelo postilaatikossa, niin taas mennään ja kovaa.

Sitäpaitsi, jos aikoo vaikkapa orvokkeja kasvattaa, niin ne voi laittaa jo tammikuussa.. ja purjot.. ja varmasti muutakin.

Herneenversoilla alkaa meidän kevätkylvöt ja niitä onkin jo kylvetty ensimmäinen erä pikkuruiseen kasvihuoneeseeni keittiönpöydällä.

Kuva täältä: http://www.patschories.com/bot_iris.php

Amarylliksistäni viimeinen aloitti muutama päivä sitten kukintansa. Nimensä veroisesti hauskasti hämähäkkimäinen kukinto pitkine heteineen on varsin viehättävä.

Kaikille näille mun uusille rylliksille kävi kummallinen juttu. Ne nimittäin mädännyttivät juurensa vaikka hoito oli sama kuin Tyynellä (jonka sipulia kasvatin kesän ja kukitin uudelleen) samoin kuin multakin. Kun huomasin sen, oli jo sipulin pintakin alkanut mädäntyä. Mie kiireesti riisuin niiltä päällysvaatteet ja vielä seuraavankin kerroksen ja nipsin kaikki juuret pois, vain jokunen pieni piippana jäi. Ne on siis ihan ilkosillaan kukkineet lasipurkeissa.

Nyt niiden sipulien kuori on pikkuhiljaa alkanyt kuivua. Tästä hurjasta raakkaamisesta huolimatta ei niiden kukinta eikä kasvu näytä häiriintyneen.

Jouluna halpiskaupasta ostamassani korissa oli kolme hyasinttia. Ne ovat matalia, kukkaterttu tosi tiivis ja kukkien väri kuvasta poiketen paljon tummempi. Koska kori ja multa tuoksuivat oudolle (yäks), otin ne siitä pois ja laitoin viinilaseihin. Nyt nämä tekevät toisia kukkiaan ja terttu näkyy olevan aika muhkea toisellakin kertaa. Makuuhuoneen ikkunalla ne saavat valoa ja kunhan on kukkineet, kasvatan niitä hetken ja laitan sitten lepäämään ja odottamaan uudelleen istutusta.

Voiko päivän enää ihanammin alkaa...? Juustoja, keksejä, iso mukillinen kahvia ja siemenluettelot. Nam.

Ensimmäinen luonnos tämän vuoden kasvimaan kylvösuunnitelmasta tehty aamuhämärissä, kello vähän yli kuusi. :))) Se muuttuu varmasti vielä monta kertaa, mutta aloitettu on.

Nyt kutsuu TalvenIhmeMaa lumitöihin. Sauna on kuumenemassa ja yrttituoksupussi löylyveteen hautumassa. Siinä tämän aamupäivän ohjelmani, illaksi sitten töihin.

Nautinnollista maanantaipäivää kaikille blogiini piipahtaneille! :D

Aika huilata :)

2011-12-29T11:18:00.002+02:00

Puutarhablogi hiljenee vähäksi aikaa ja touhut siirtyy TÄNNE tuunailublogin puolelle.
Aivan pianhan on uusien suunnitelmien, siementilausten ja taimikasvatuksen aika.
Jos kuitenkin Puutarhassa jotain erikoista tai muuten vaan mainitsemisen arvoista tapahtuu, kirjoitan siitä tietenkin.
Nyt siellä näyttää vähän surulliselta. Tapaninpäivän myrsky nosti veden tosi korkealle ja puolet puutarhasta oli veden alla. Nyt vesi on laskenut eikä mitään vahinkoja meille tullut. Naapurissa kastui varasto jälleen, sillä näitä meren nousuja sattuu näköjään vähintään joka toinen vuosi.

Vesi vasta nousemassa.
Tästä vesiraja siirtyi taloon päin vielä noin 10m.

Myrsky siis tuli ja meni, tuuli kääntyi ja vähän jäähdytti ilmaa. Niin kauan kuin tuuli kävi mereltä, oli lämmintä 6 astetta. Seuraavana päivänä lämpö nollassa. Vesi laski, mutta illalla alkoi kova tuuli jälleen. Mie sitten sitä jyrinää aikani kuuntelin ja lopulta menin kameran kanssa pihalle. Kaunista voi olla pimeässä ja myrskyssäkin, vai mitä? :)

Ruusuja ja Rikkaruohoja toivottaa...

2011-12-25T14:21:00.002+02:00

Siis niin satumaista!

2011-12-06T05:44:00.001+02:00

Siivoilin lintujen sapuskapaikkaa ja laitoin siemenpussien säilytyslootaksi vesisäiliön, jonka ostin kirpparilta vuosi sitten. Se on kivä kököttämässä potkukelkassa, sillä usein käyn laittamassa ruokaa lintusille heti kun tulen kotiin. Nyt ei tarvitse edes sisälle mennä kun kaikki tarvittava on siinä käden ulottuvilla.

Aurinko pilkistelee aina välillä. Valon ja varjon leikki on viehkeä ja jos kulkee silmät avoimina, eikä pää painuksissa synkän ja vetisen alkutalven takia, näkee paljon kaunista ja sanoisin jopa satumaisia näkymiä.

Vanha kaivonkansi alkoi olla jo matkansa päässä mutta en antanut sitä hajottaa. Se on koristeena saanut sammaloitua jo pari vuotta ja siitä on tullut entistä kauniimpi. :)

Jonain päivänä se lysähtää lopullisesti maahan, mutta sitä ennen se tarjoaa vielä monille, monille pikku- ja vähän isommillekin ötököille pesä- ja turvapaikan.

Kun kesä on enää muisto vain...

2011-11-22T05:17:00.001+02:00

... sen kauneus säilyy silti.

Muistoissa piileekin sen salaisuus...

... ja varjoissa voit nähdä ja tuntea kesän tuoksun ja tunnelman. Laventelin kuihtuneet kukat, ruusun aukeamatta jääneet nuput...

... lämpimän illan kiireetön hetki.

Eikä se puutarha ole vielä kovasti paljon hiljentynyt. Sini- ja talitiaiset siellä tirskuvat edelleen. Laitoin niille Bed&Breakfast paikan. Yön tai räntäsateen ajaksi voi pujahtaa pönttöön ja kuvun saa täyteen heti herättyään.

Puuhamaan pöydän päällä kököttää edelleen päivävarjo. Saatanpa jättää sen sinne koko talveksi. Tirpat voivat istua sen tukipuilla jos sataa tai kun odottavat vuoroaan ruoka-astialle.

Sokerihuurrettu :)

2011-11-13T08:27:00.001+02:00

Ensimmäinen pakkaspäivä täällä valkeni varsin hurmaavana. Kaikki, pieninkin heinänkorsi mukaan lukien, oli kauniin huurteen peitossa. Olin lähdössä tyttären luo kylään, mutta ensin piti tehdä kierros puutarhassa.

Lampi oli saanut ohuen jääkannen ja rannan kasvit oli puuteroitu pölysokerilla.

Pihakeittiön ikkunat olivat peittyneet jäiseen pitsiin, kuurankukkiin ja höyheniin.

Keltavadelma oli viimein päättänyt marjomisurakkansa ja kauniina nyökytteli sekin huurteisena auringonpaisteessa.

Viimeiset lyhtykoisonkukinnot pirteän oransseina tuovat väriä jo nukkuvaan kukkamaahan.

Tätä en ollut huomannutkaan. Soihtuköynnös oli pukannut vielä yhden kukan. :)

Ruusut ja niiden kiulukat.. huoks.. kauniita ympäri vuoden.

Matkalla oli sumua, joskus vähän....

... sitten taas vähän enemmän...

... ja välillä aurinko paistoi kirkkaasti pienen pätkän.

Metsänreunan heinikko sai painamaan jarrua kiivaasti.

Miljoona triljoona kristallia ja timanttia välkkyi auringossa...

... sateenkaaren kaikissa väreissä...

... ja jopa auronrenkaan jättämästä, vedentäyttämästä painanteesta oli tullut kaunis taideteos.

Maisema oli kuin satumaasta ja oli vaikeaa jatkaa matkaa.

Perille pääsin lopulta kuitenkin, tosin melkein tunnin myöhässä. :)

PS. KUVAT KANNATTAA KLIKATA JA KATSOA ERIKSEEN.

Marjoja marraskuussa :)

2011-11-06T16:53:00.003+02:00

En muista että olisin marraskuussa mansikoita ja vadelmia maistellut omasta puutarhasta. Tänä vuonna niin tosiaankin olen tehnyt. Aikaisemmin surkuttelein että keltavadelmassa on paljon raakileita näin myöhään syksyllä, eikä silloin tullut mieleenikään että ne lähes kaikki ehtisivät kypsyä! Karhunvatukastakin on saatu jokunen kypsä marja, ja mansikka kukkii ja kasvattelee raakileitaan ihan täyttä päätä. :)

Kasvihuoneessa talitintit pitävät kokouksiaan. Ne pääsee sinne pienestä raosta räystään alta. Ensin se harmitti, mutta sitten ajattelin kuinka suloinen niiden on siellä kökötellä jos sataa ja tulee ja keväällä saan kyllä puutarhaletkulla suihkuteltua tirppojen kakat pois. Ripustelin pari tuunaamaani lintupönttöä yökortteeriksi lintusilleni samalla kun laitoin ruokintapaikkaa kuntoon. Kaksi pönttöä olisi vielä ja niillekin pitää keksiä paikat. Keväällä ne laitetaan sitten ihan puihin niinkuin kuuluukin.

Ruusutarha näyttää minusta somalta edelleenkin. Siemenistä kasvattamani Bengalinruusut kukkivat vielä kauniisti ja jokunen neilikkaruusun kukkakin on vielä jäljellä.

Puutarhamyymälän alesta ostin koristeomenapuun. Sen istutin keskelle Ruusutarhaa ja ympärille kesän ruukuissa kasvaneet miniruusut ja paljon, paljon valkeita narsisseja. Keväällä ne kukkiessaan ovat kauniit yhdessä ja ehtivät kukkia ennenkuin ruusut siellä sitten aloittavat. Eikä siihen ole kuin 6kk! :)

Parina päivänä olen haravoinut pihalla. Ulkohommat onkin olleet ihan retuperällä viikkotolkulla, kun en ole voinut enkä jaksanut tehdä mitään ylimääräistä töiden lisäksi. Paljon en nytkään voi yhtämittaa hommailla, saikulla olen vielä viikon verran, mutta on ollut ihana puuhastella hissukseen ja kulkea kameran kanssa ympäriinsä.

Vielä ei ole kiirettä lumella eikä pakkasella, nautitaan täpöillä tästä kukkivasta marraskuusta! :)

Tunnustus

2011-10-24T12:25:00.000+03:00

Sain tämän tunnustuksen Sarilta jo jokin aika sitten, ja kaikessa kiireessä meinasin sen unohtaa.

Vaikka en tätä jatkakaan, kiitän siitä kauniisti ja arvostan kyllä.

Sarin blogi on ehdottomasti suosikkilistani kärkisijoilla. Monen monta kertaa on juuri sieltä löytynyt idea, joka on vienyt sitten myös minut mennessään (mm. kielojen kasvatus).

Pitkään on nyt elämänmeno ollut sellaista, etten ole paljonkaan ehtinyt/jaksanut lukea, enkä kommentoidea sitäkään vähää toisten blogeihin. Kunhan tästä syksy etenee vielä niin toivottavasti saan aikaiseksi täällä blogistaniassakin vähän enemmän.

Tuohon haasteeseen kuului kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään...

mitähän kertoisin sellaista mitä ette jo tiedä... hmmm...

1. Juon usein kylmää kahvia. Ihan vaan siksi että unohtelen kahvimukini milloin mihinkin.

2. Ajan auton bensatankin lähes aina niin tyhjiin, että viimeiset kilometrit pikkuautoni kulkee pelkällä hajulla.

3. Saatan tuhlata viimeiset rahani puutarhamyymälässä ihan surutta.

4. En yhtään tykkää tälläytyä.

5. Rakastan villasukkia ja ylisuuria villapaitoja.

6. Rasvailen kantapäät ryppyrasvalla ettei se ehdi vanhentua, sillä naamaani en sitä muista laittaa. Sitäpaitsi eteenpäin menoon ei vaikuta ruttunen naama, kipeet jalat sitävastoin kyllä.

7. Siivoan enemmänkin fiilispohjalta kuin tarpeen mukaan.

8. Pohdin monesti sitä että mahdanko koskaan kasvaa ihan aikuiseksi... ja haluanko edes?

Amarylliksen vuosi

2011-10-18T11:53:00.001+03:00

Viime jouluna punainen, tavallinen amaryllis (sai nimekseen Tyyne) kökötti keittiön sivupöydällä aika mitään sanomattoman näköisenä, kaupan "koristelemassa" ruukussaan.

Hetken mielenhäiriössä olin sen ostanut, enkä vieläkään ymmärrä miksi. Kaunis se ei meille tullessaan ollut, ja vaikka yleensä aina puran kaikenmaailman kiilto- ym paperit kukkien ympäriltä jos niitä sattuu tulemaan, nyt se vain jäi noin. Ylisuuret kukat näyttivät minusta jotenkin keinotekoisilta ja liian täydelliseltä sotilaallisen suorassa tököttäessään.

Tammikuussa se kukki aina vaan.

Olin siirtänyt sen olohuoneen ikkunalle ja vapauttanut viimein kääreistään. :)

Helmikuussa se kasvatti vielä uuden kukkavanan ja viihtyi hyvin yhdessä perhosorkidean ja herneenversojen kanssa. Tässä se näyttää jo varsin kauniilta kun se on kasvanut vinoon ja alkaa näyttää oikeaa luontoaan.

Maaliskuussa siirsin sen itäikkunalle sain paulioiden vieruskaveriksi, enkelinpasuunoiden taakse. Siellä se ihan tyytyväisenä oleili (vaikken sitä juurikaan edes kastellut) siihen asti kunnes...

... yöpakkasten loputtua pääsi pikkuisten taimivauvojen kanssa kuistille paistattelemaan päivää.

Kun sitten kasvihuone valmistui, siirsin sen kasvihuoneen kuistille. Sillä se vietti kesän vieruskaverit vaihtuen. Alakuvassa se kurkistelee köynnösruusujen ja amppelimansikan rönsyjen takaa.

Kun ilmat viileni, siirsin sen ensin sisälle kasvariin, sitten taas talon lämpimälle kuistille, ja nyt se muutaman viikon huilittuaan, on tässä.

Valtavan pullukkana ja napakkana ja sillä on ihan mahtavat juuret. Istutin sen uudelleen tänään aika paljon suurempaan ruukkuun kuin uudet sipulit jotka hankin tänä syksynä.

Tässä uudet tulokkaat. :)

Näitä ihanuuksia nyt sitten odottelen kasvavaksi. Saa nähdä millainen vuosi niillä tulee olemaan edessään!

Ehkä kuitenkin eniten jännään ja odotan millainen kaunotar Tyynen upean sipulin sisällä piilotteleekaan... vai tuleeko sieltä minkäänmoista kukkaa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan...

Lokakuun ihanainen aurinko :)

2011-10-13T11:21:00.002+03:00

Lokakuussa auringonpaiste on yhtä ihana kuin keväällä. Sanoisin jopa ihanampi, sillä tietoisuus siitä että pian on pimeääkin pimeämpää, saa auringonvalon näyttämään ja tuntumaan aarteelta jota on vähän ja joka vähenee vain mitä pidemmälle syksy etenee.

Rakastan syksyä, kaikkea siinä ja uskallan sanoa että jopa sadetta ja harmautta. Peltikattoa rummuttava sade ja paukuttava tuulikin kuulostavat korvissani mukavilta. Villasukat jalassa, oman kodin suojassa ja lämmössä nuo äänet ovat parasta meditointimusiikkia.

Sanomattakin on selvää että nämä aurinkoiset, kullankimalteiset päivät, kun kostea puutarha on kuin aarrearkku kaikissa jalokivien väreissä välkkyessään, ovat harmaita päiviä energisempiä.

Sellaisina päivinä pitääkin ahnehtia silmillään ja sielullaan värien voimaa säilöön niitä tummia ja harmaita päiviä varten jotka ovat tulossa. Silloin voi halutessaan vain silmät sulkemalla palata värien kyllästämään hetkeen, ja antaa auringon kimalteen virrata koko kehoon ja mieleen.

Eilen sain istuteltua viimeisiä pensaita ja köynnöksiä jotka ovat odotelleet jo ihan luvattoman kauan maahan pääsyä. Tänään pitää vielä urakkaa jatkaa ja piilottaa kauhia kasa tulppaanin sipuleitä. Kaikkiaan niitä oli yli 400, mutta pikkusipulit ja osa tulppaaneista on jo laitettu.

Kasvimaa, joka oli tänä vuonna ennätyssuuri, muuttaa muotoaan jälleen. Ruusukaalit kasvoivat ihan järkyttävän suuriksi, mutta tekivät vain muutaman sormenpäänkokoisen ruusun.

Ananaskirsikat joita riitti kasvimaalle myös, kasvoivat pensaiksi joita oli ihan vaikea katkoa, mutta marjoja ei niihin tullut kuin muutama hassu. Muutenkin kaikki meni vähän samansuuntaisesti. Kaikki kasvoivat ihan hurjasti mutta sato jäi naurettavan pieneksi. Liikaa typpeä en ole laittanut, sillä en ole lannoittanut lainkaan. Luomuilija kun olen ja tää maa on tämmöstä että kasvattaa ihan ittestään... no, kasvattaa mitä kasvattaa. :)

Nyt siis kaalipenkissä kasvaa Goji marjoja, porkkanapenkissä kököttää rivi viinirypäleitä ja paprikapenkin täyttää mansikat ja kukat. Siinä missä kesällä piti kasvaa valkosipuleita (ne hävisivät ihan olemattomiin, ei varsia eikä mukuloita missään) kasvaa nyt kaunis rivi laventelia ja sitruunamelissaa ja hernepenkissä sikuria.

Kukkia, marjoja ja yrttejä, niitä laitan ensivuonna lisää, ja lopetan hölmöilyt noiden juureksien kanssa kun eivät ne kerran täällä halua kasvaa.

Maissitkin jouduin syömään ihan yksinäni, niin että niitäkään en enää laita, vaan niiden tilalle 20 metriä pitkän rivin... vaikkapa hmmm... *miettii* vaikka auringonkukkia ja ruusupapuja sekaisin!

Mitä kuuluu Marjatarhaan?

2011-09-20T11:49:00.002+03:00

Keltavadelma on tapansa mukaan lähes tuplannut kasvualansa. Keväisestä karsinnasta huolimatta se ryöhyää kuin viimeistä päivää eikä rakentamaani hienoa säleikköä näy pätkääkään. Jonkin verran sain näitä pakastettua nyt kun Pikkukoiraa ei enää ole niitä napsimassa.

Niinkuin kuvasta näkyy, vuodenaikaan nähden törkiän paljon raakileita. Nämä ovat tänä vuonna kasvaneissa versoissa! Eli kaksi vuotiaat marjoivat normaaliin aikaan ja niissä oli paljon vähemmän marjoja kuin näissä hätäilijöissä, joiden pitäisi kasvattaa marjansa vasta ensi keväänä. Sanomattakin on selvää, etteivät kaikki ehdi kypsyä. Ne jotka ehtii ovat lähes kaksi kertaa niin suuria kuin kesäisen sadon marjat.

Harmituksen harmitus! *jupisee hän* :/

Mansikka/Mustikkalaatikko pursuaa yli reunojensa. Näille ekaa vuottaan kasvaneille ei ole kukaan tainnut kertoa, mihin aikaan kukitaan ja marjotaan. Alkukesän ne kasvattelivat juuriaan, rönsyjään ja lehtiään, ja nyt kun pitäisi pikkuhiljaa laittautua nukkumaan, ne kukkivat ja marjovat ihan täpöillä!

Neljä Pensasmustikkaa, jotka kasvavat tuolla laatikkojen keskellä, ovat kaikki hengissä mutta kovin vähän jalkojaan jatkoivat kesän aikana. Ja koska mansikat villiintyivät näin kovasti kasvamaan, voi olla että niillä onkin muutto edessä jo heti ensi vuonna. Mie nimittäin kuvittelin että pensaat kasvaisivat laatikoiden keskellä ja mansikat niitä reunustaisivat (istutin ne kyllä nätisti riviin reunoille). Ja katin kontit, mansikat räjähtivät käsiin ja lootat on täysi! :)

Mustavadelma, mun murheenkryynini... Näiden säleikkö on kauniisti täyttynyt kesän aikana mutta, mutta... kukkia tuli tosi vähän ja marjoja siis myös. Tänäkin vuonna näyttää siltä etteivät ne ehdi kypsyä.

Olenkin suunnitellut rakentavani ensi keväänä näille jonkinlaisen lämpömuurin tuohon taakse. Karsin myös takana olevan omenapuun alaoksia auringon lisäämiseksi. Muurille olen jo periaatteessa saanut "rakennusluvan", tähän asti siitä on käyty vain "valmistelevaa keskustelua". Mies ei ole aikaisemmin jostain syystä lämminnyt ajatukselle, mutta nyt kun jo kolmantena kesänä marjat jää raaoiksi, mieli muuttui. :)

Klikkaamalla tunnistetta Marjatarha, löydät jutun kevään uudistuksissa tarhassa.

Ja sitten vähän väriterapiaa!

Omenoita, onhan noita... :)

2011-09-17T16:32:00.001+03:00

Nämä ovat kylläkin koristeomenoita, mutta omppoja joka tapauksessa, niitä on paljon ja ne on kauniita. Jotain näistä pitäisi saada tehdyksi. Vaikka kyllä tilhet viimeistään pakkasilla napostelevat tämänkin sadon nokkiinsa. :)

Sama puu toukokuun 30.pv...

Vielä vähän lisää auringonkukkia. Ensi keväänä laitan koko aidan vierustan täyteen. Tässä ei nimittäin ole edes kukkapenkkiä vaan olen ne istuttanut suoraan maahan. Vähän vain raaputin nurmea siitä pois.
Heinäkuussa samassa rivissa kurkistelivat sormustinkukat ohikulkijoita. Niitäkin pitää siirtää tuohon vielä lisää... ja syysastereita ja kultapalloja, ne kun on pakko siirtää johonkin rappuremontin tieltä. :)

Vanhat rakkaat omenapuut

2011-09-17T16:32:00.000+03:00

Vaikka tiedän että sammaleet ja jäkälät pitäisi puhdistaa hedelmäpuista, en ole sitä näille eläkeläisilleni tehnyt. Puut ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja näyttävätkin jo siltä. Silti ne kantavat aivan ruhtinaallisen sadon joka vuosi. Hedelmät ovat, kuten kuvasta näkyy suuria ja kauniita. Köynnösruusu Pohjantähti on kietoutunut tämän puun oksiin ja näyttää kauniilta kukkiessaan omenankukkien jälkeen. Satumaisen kauniita, sanoisin ja uskon että puutarhakeijuni ovat samaa mieltä. :)

Puutarhaunelmia...

2011-09-17T16:31:00.000+03:00

... toteutuneita sellaisia. :)

Auringonkukkien aikaan :)

2011-09-12T10:18:00.000+03:00

Kesä alkaa olla lopuillaan ja niin myös puutarhahommat. Tosin paljon on vielä tehtävää ennenkuin voi sanoa kasveilleen "Nukkukaa hyvin, nähdään ensi keväänä".

Eri puolille puutarhaa laittamani auringonkukat kukkivat tietenkin eri aikoihin riippuen siitä, kuinka aurinkoinen paikka on. Talon etupuolella kasvaneet ovat jo kovaa vauhtia kypsyttelemässä siemeniään, kun taas nuo yllä olevat, pohjoisen puolella kasvavat, ovat vasta aloittaneet kukintansa. Siinä ne ilahduttavat ohikulkijoita ja toivottavat kotiin palaavat tervetulleiksi. Nyt kun suurin osa kukista on jo kukkinut, ovat ne aikas ihana näky... vielä on kesää jäljellä. :)

Tänä vuonna olen aikaisin ottanut ulkona olleet pelakuut sisälle. Sateet pilasivat paljon kukkia ja lehtiä, joten ajattelin siirtää ne jo pikkuhiljaa sisälle. Nyt ne ovat kuistilla ja kukkivat vielä ihan täpöillä, joissakin on kukkia enemmän kuin koko kesänä aikaisemmin. Oijoi, kovasti ovat lisääntyneet mokomat, rehellisesti sanottuna tuplaantuneet, kesän aikana. Monta on vielä aika pientäkin, kaikki leikkaamani tai vahingossa katkenneet, olen tökkässyt johonkin purkkiin kun en ole raaskinut poiskaan heittää. Saa nähdä kuinka monta niistä on ensi keväänä hengissä.

Kukkien koti :)

Marjatarhassa kaikki uudet taimet (ja vanhatkin) on kasvaneet ihan mahdottomasti ja omenasato on jälleen valtaisa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa... ellei lumi ehdi sataa maahan ennen sitä. :)

Sano se kukkasin :)

2011-08-23T17:26:00.000+03:00

Sanoista on moneksi.
Ne voivat ilahduttaa tai satuttaa, rohkaista tai masentaa, yllättää ja järkyttää.
Joskus ne voivat olla hukassa tai juuttua kurkkuun. Ja joskus ne livahtavat suusta ihan vahingossa.

On ihmisiä joiden olisi parempi jättää suurin osa sanoistaan sanomatta ja sitten on niitä jotka osaavat laittaa sanansa niin ihmeen kauniiseen järjestykseen ja ennen kaikkea, valita ne huolellisesti ja oikein, että ne koskettavat kuulijansa tai lukijansa sydäntä.

Rakas sielunsisareni Una Reinman on sellainen ihminen. Hänen runonsa itkettävät ja ilahduttavat. Usein ne saavat auringon pilkistämään pilven raosta pimeänäkin päivänä. Runo Elämänlangasta on yksi suosikeistani. Se kertoo viheliäästä rikkaruohosta, joka kukkii mitä kauneimmin kukkasin... tai sitten jostain ihan muusta. Mitä sinulle siitä tulee mieleen?

Elämänlanka

Elämänlangan koukeroiset kärhöt

tavoittelevat puutarhakalusteita

Kietoutuvat niiden ympärille

Luovat taidokkaita punontoja sinne tänne

Ihan rauhassa

Koska kellään ei ole aikaa

eikä halua

niissä tuoleissa istua

-Una Reinman-

Lisää Unan sanoja löydät esimerkiksi Facebookista eli täältä

Aurinkoinen vapaapäivä!

2011-08-06T10:32:00.003+03:00

Kiitos kaikille kommentoijille edellisiin postauksiin.

Ihania, iloisia viestejä tullut monta ja hauskaa jos olette näistä jutuistani ja touhuistani saaneet ideoita omiin puutarhajuttuihin myös. Jokainen viesti ilahduttaa ja luen kaikki vaikka en jokaiseen erikseen vastaisikaan. Tuntuu että kaiken aikaa olisi oltava ihan jossain muualla kuin koneella, ja siksi myös vierailut muiden blogeissakin on olleet tosi pikaisia piipahduksia. Kunhan syksy saapuu ja sateiset kylmät illat niin ehkä silloin joutaa tarkemmin katselemaan myös Blogistanian kuulumisia.

Kun keväällä (harmissani siitä etten taaskaan päässyt puutarhamessuille) pidin omat "messut" kuistilla, lupasin pitää Kesämessut myös. Nythän kävi kuitenkin niin ettei mitään kesämessuja ehtinyt järjestää ja kuistikin on ollut moneen kertaan täynnä kaikenlaista remonttitarviketta. Maalipurkkeja, suteja, lautoja, listoja, pois tieltä siirrettyjä tavaroita... jokainen remppaa tehnyt tietää miten pieni projekti yhdessä kohtaa sekoittaa monta muutakin paikkaa muuallakin talossa.

Toivon että viimeistään sitten kun kurpitsat pitää kerätä talteen (mikäli niistä nyt mitään ehtii kasvaa) ehtisin laitella "Sadonkorjuumessut". Messut on kovin suureellinen sana tässä yhteydessä. Tuota kuistia olen laitellut vuodenaikojen mukaan erinäköiseksi aina ennenkin. Se on pieni tila ja helposti muuteltavissa ja mukavasti ensimmäisenä vastassa kun tulee kotiin. Siksi minuu onkin niiiin riipinyt kun se on ollut ajoittain kuin romuvarasto. Mutta kun muistaa mitä kaikkea on saatu aikaan, ja vielä tässä syksyn mittaan valmistuu (mm. uusi sauna, pesuhuone ja kodinhoitohuone) niin se harmitus siitä helpottuu.

Toissapäivänä aloitin kasvimaanraivausprojektin. Suorastaan hävetti katsella sitä, niin mahdottomasti kaikki oli kasvaessaan ryöpsähtänyt, rikkaruohoista puhumattakaan. Se on saanut rauhassa kasvaa kun muualla on ollut niin paljon hommia etten ole sinne ehtinyt. Ja jos joinain iltoina olisinkin ehtinyt niin en ole jaksanut.

Nyt lähdenkin sinne jatkamaan sitomista, tukemista, kitkemistä ja ennenkaikkea ihanasta päivästä nauttimista.

Tähän loppuun vielä viisaus joka putkahti päähäni eilen:

*On ergonomisesti oikein kitkeä rikkaruohot vasta kun ne on metrin mittaisia ja työn voi suorittaa selkä suorassa.

Sitkeimpien kohdalla voit hiukan koukistaa polvia ja sitten reisiä apuna käyttäen nyhtää ne juurineen maasta, käyttäen kahden käden tekniikkaa.*

Puutarhansalähihoitaja, HPLK (hyvinpitkältilaiskakitkemään) Tuija R. :D

Ihana, ihana elokuu...

2011-08-03T11:38:00.002+03:00

Kesä alkaa olla loppupuolella ja sato puutarhassa kypsyy. Illat on pehmeän lämpöisiä, kypsyvät omenat, marjat ja viimeiset tuoksuliljat yhdessä leimukukkien kanssa tuoksuttavat ilman satumaisen ihanaksi. Tekee mieli jo sytytellä kynttilöitä tummien iltojen tuikkeeksi.
Rakastan elokuuta, sen lempeää lämpöä ja tummuvia iltoja. Sitä ettei ole hirmuinen kiire mihinkään vaan ehtii nauttia Puutarhastakin jo enemmän kuin alkukesän kiireissä. Enää ei katsele niin kriittisesti kaikkialla rehottavia rikkaruohojakaan, eikä haittaa jo jossain kohtaa ruoho on päässyt vähän pitkäksi. Osittain syynä on sekin että töissä on niin kiire ja olen ollut tosi väsynyt, etten ole jaksanutkaan puurtaa ihan alkukesän malliin. Nyt voi hyvällä omallatunnolla suoda itselleen laiskotteluillan... tai kaksi, jopa kolme. :)

Niin paljon kuin pikkulinnusta pidänkin, suututtaa niiden kakkaplöröt keinussa. Laitoin hyttysverkon keinun päälle ja nyt ne on pysyneet siitä poissa. Keltaisia vadelmia tulee enemmän kuin koskaan enkä niitä kyllä aio jakaa lintusten kesken. Viinimarjoja saavat syödä niin paljon kuin haluavat. Samoin uudet mansikkalaatikot suojasin kimaltavin organzanauhoin ja läpikuultavin joulupalloin. "Oi jospa ihmiiiiiselläää, ois joulu ainainen!" laulaa tää, ja tykkää että lintupeloittimetkin saapi olla kauniita jos ne vaan tehoavat.

Tänä kesänä meidän pihapiika on pukeutunut ruusumekkoon ja pitsikauluspaitaan... ja muistuttaa emäntäänsä kovasti paljon. Marjatarhassa hän on hoitanut hommansa kiitettävästi yhdessä joulupallojen kanssa. :)

Kasvihuoneen terassi on täyttynyt kukista ja perennojen taimista... vaikka olin niin ajatellut että pidän sen tyhjänä. Nyt ei penkeille kyllä sovi istumaan mitenkään.

Sisällä huoneessa on alkaneet viinirypäleet jo saada väriä, paprikoita päästään maistelemaan ihan kohta ja kurkut on vallanneet sivuseinän lähes kokonaan.

Jouluamaryllis viihtyy myös hyvin täällä

Laventelit jotka laitoin pistokkaista keväällä, ovat hengissä kaikki mutta pieniä. Niihin tuli jopa muutama kukkakin.

Kurkistus ikkunasta sisään. :) Kasvihuoneparatiisissani on myös vanha kaunis keinutuoli. Siinä ei ole istuinosaa, joten se on tyhjillään kököttänut tuossa koko kesän odottaen että korjaisin sen. No, en ole ehtinyt korjata, mutta enpä olisi ehtinyt kyllä istuskellakaan siinä... ehkä ensi kesänä. :)

Siunattu sade :)

2011-07-16T16:14:00.001+03:00

Muutaman päivänä on jo satanut. Sitä on tullut hiljakseen tiputellen, sumuna, tihkuna, kuuroina, tuntitolkulla ja runsaasti ryöpyten kera ukkosen jyrinän. Kaikki on kasvanut puutarhassa ihan älyttömästi ja marjat, omenat ja päärynät ovat pyöristyneet ihan silmissä. Tänään paistaa aurinko ja lämpötila lähes helle lukemissa. Kukkia on mennyt poikki ja keräilin niitä maljakoihin, muutoinhan en niitä juurikaan raaski katkoa.

Voiko kukat myöskin ryöpytä.... silleen niinkus vesi ryöppyää joskus yli äyräiden? Voi ne, katsokaapas. :)

Siankärsämö

2011-07-05T15:35:00.004+03:00

Niinkuin blogin nimikin jo kertoo, ja tätä pidempään seuranneet tietävät, kasvattaa tämä puutarhuri myös *rikkaruohoja*.
Yksi rakkaimmista on Siankärsämö, Achillea millefolium.
Ensimmäisenä kesänä istutin ihan tontin reunalla pienen jalostetun, tummanpunaisen taimen (Punakärsämö 'Cerise Queen'). Seuraavana kesänä kukki piiiiitkän matkan päässä monen sävyisiä vaaleanpunaisia ja nyt myös ihan tummanpunaisia kukkia.

Olen niitä suojellut nurmenleikkaajalta ja kun jokunen vuosi sitten perustin kuivaan kulmaan perennapenkin (juuri siihen mihin ensimmäiset vaaleanpunaiset ilmestyivät) on ne lisääntyneet aika mukavasti. Pitkin pihan kuivaa reunaa putkahtelee nyt kaiken sävyisiä kärsämöitä ja mie tykkään niistä kovasti. Olen ollut aikeissa hankkia myös Kultakärsämön, Achillea filipendulina, toiveena että ne risteytyisiät näiden jo olemassa olevien kaunokaisten kanssa. Tuloksena eri sävyisiä oransseja ja persikoita... ehkä. :)

Siankärsämö kuivuu kauniiksi kun sen poimii juuri auenneena ja esim. kransseihin se taipuu hyvin ja kestääkin aika kauan hyvänä. Se on hyvin monikäyttöinen muutenkin.

Tässä Wikipediasta kopioitua (ja vähän muualtakin) muokattua tekstiä. Tarkkaa alkuperäistä lähdettä en osaa sanoa, sillä olen noukkinut tietoja sieltä täältä.

Siankärsämö on valkeakukkainen, ryydintuoksuinen niittyjen kukka. Sitä tavataan laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa siankärsämö on muinaistulokas, jolla on monta kansanomaista nimitystä, kuten pyörtänöpöllö, pellonvanhin ja akantupakki.

Muinaistulokkaat ovat kasveja, jotka ovat kulkeutuneet maahan ennen 1600-luvun alkupuolta ihmisen toiminnan myötävaikutuksella, kuten merenkulun tai kaupan vuoksi.

Siankärsämö on hyvin vanha rohdos- ja maustekasvi, jota on käytetty erityisesti haavojen hoitoon. Keski-Euroopassa sen kukista ja lehdistä on tehty alkoholiuutosta eli siankärsämöviinaa, jota on käytetty sekä sisäisesti että ulkoisesti. Nuoria lehtiä on käytetty salaateissa mausteena. Siankärsämön käytöllä on laukaistu kouristuksia, ehkäisty tulehduksia ja lisätty ruokahalua. Siankärsämö kuuluu edelleen kauppayrtteihin. Kasvi sisältää mm. haihtuvia öljyjä kamatsuleeni ja karvasainetta nimeltä akilleiini.

Siankärsämöä on käytetty ennen humalaa mausteena oluen panemisessa. Yrttiseosta, jossa siankärsämöä saatettiin käyttää, kutsuttiin nimellä gruit ja sillä maustettuja oluita kutsutaan nykyään nimellä gruit ale.

Siankärsämön ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:

laukaisee sileiden lihasten kouristuksia: kuukautiskivut, vaihdevuodet
lisää sapen ja mahanesteen eritystä ja suolen toimintaa: ruokahaluttomuus, ruoansulatusvaivat, ummetus, ilmavaivat
alentaa verenpainetta ja verensokeria
lisää virtsan ja hieneritystä: virtsatievaivat, eturauhasvaivat
vahvistaa immuunipuolustusta ja alentaa kuumetta: flunssa
antibioottinen, antibakteerinen: tulehdukset, hiivasieni, ientulehdus
estää verenvuotoa ja lievittää kipua ja ärsytystä: ihottumat, haavat, hiertymät, akne, palohaavat, migreeni, päänsärky
elvyttää laskimo- ja ääreisverenkiertoa: suonikohjut, peräpukamat, kylmät kädet ja jalat

Huomioitavaa: Saattaa aiheuttaa pitkäaikaisesti käytettynä yliherkkyysihottumaan tai valolle herkistymistä.

Siankärsämö parantaa haavat

Carl von Linné (Linnaeus) antoi sille tieteellisen nimen Homeroksen haavoittumattoman sankarin Achilleen mukaan. Siankärsämö onkin ollut sotilaiden ystävä jo vuosituhansia, sillä kasvi tunnetaan haavoja parantavasta ja verenvuotoa ehkäisevästä kyvystään.
Rooman keisari Neron armeijan lääkärinä toiminut Dioskorides määräsi jokaisen legioonalaisen kantamaan siankärsämöä mukanaan haavoittumisen varalta.

Oijoi orvokkini! ♥ Osa 2.

2011-07-01T11:46:00.006+03:00

Mitä saadaan seuraavana kesänä, kun istutetaan heleän keltainen ja vaaleanpunainen suurikukkainen orvokki vierekkäin? Ihania keltaisen ja punaisen yhdistelmiä! Näissä lapsukaisissa on ylälehdet punaiset ja alalehdet keltaiset. Toisilla on tummaa väriä keskellä ja toisilla ei, kumpi on tullut äitiinsä ja kumpi isäänsä, sitä en tiedä. Valitettavasti en saanut kuvaan ihan niiden todellista väriä vaan jäivät vähän kalpeiksi. :)

Erilaiset, yllättävät risteymät ovat suloisia yllätyksiä silloin kun ne sekoavat omalla pihalla. Sen sijaan jos olet kylvänyt pussillisen siemeniä (joiden pitäisi olla keskimmäisen kuvan värisiä) hoitanut niitä helmikuusta asti ja istuttanut tarkoin miettimääsi väriyhdistelmään laatikkoon ja kun ne avautuessaan eivät olleet KUKAAN odotetun kaltainen, ensireaktio oli, "mitä hemmettiä?" :(

Niistä tuli jos minkävärisiä! Tuo musta keltanaamainen ei kuulu joukkoon, vaan se tuli mustien orvokkien siemenistä. Sain sisareltani hänen viime kesänä omistaan keräämiään siemeniä ja sinnekin oli joku keltainen päässyt livahtamaan siitepölyineen joukkoon.

Tarkoitus oli siis laittaa sitruunaperhosen keltaisia, persikan värisiä ja mustia yhteen, mutta nyt niissä laatikoissa sitten kasvaa niiden keltaisten kanssa kaikkea mahdollista.

Mitä kauemmin olen niitä katsellut, sen enempi niistä pidän. Eihän täällä Puutarhassani muutenkaan ole kaikki niin jetsulleen. :)

En olisi tieten tahtoen tuommoisia yhdistelmiä tehnyt, en tosiaankaan, mutta nyt joku kujeileva kukkakeijuni pistikin siemenet ja sävelet sekaisin, ja näistä tuli oikeastaan vallan viehättäviä. Tykkään! ♥

Keijun piirtänyt Cicely Mary Barker

Juhannustaikoja

2011-06-25T20:01:00.003+03:00

No eiiii... kun ihan vaan puutarhahommia tehdessä, meni Juhannus kun Mies oli töissä.

Eilen illalla näytti kasvihuone näin siistiltä. Kaikki kasvaa kauniisti, kurkut ja rypäleet etenkin on kokoa saaneet jo mukavasti.
Tänään on joka paikka täynnä kylvölaatikoita ja -ruukkuja. Ihan pikkuisen nimittäin laittelin lupiineja, akileijoja, lemmikkiä ja oikein tumman sinisiä ritarinkannuksia, joiden pussi jäi tuosta kuvasta näköjään pois.
Tänään laajentelin myös yhtä kukkapenkkiä että sain loputkin perennat ja liljat viimeinkin maahan. Ihan loppuviimeistelyssä, jättiauringonkukkien tukea laittaessa, jysäytin suurella vasaralla käteen ja nyt kirjoittelen sitten yhdellä kädellä, kun toinen on turvoksissa ja alkaa mustumaan. No, onneksi on kiireisimmät hommat tehtynä. :)

Ihanaista Keskikesän Juhlaa...

2011-06-23T11:42:00.003+03:00

... Mittumaaria, Juhannusta! Minusta kesä vasta oikeastaan alkaa Juhannukselta, aika sitä ennen on loppukevättä. Ehkä siksi että sitä ennen on niin paljon kaikenlaista puuhaa Puutarhassa ja nyt ehtii... tai pitää kyllä totuuden nimissä sanoa että malttaa, vähän paremmin vain oleskella ja ihastella.

Viettäkää Ihanainen Juhannus,

myrskyssä tai auringonpaisteessa!

Kuvat talteen :)

2011-06-23T08:24:00.001+03:00

Varmaan monelle teistä on käynyt joskus tietsikan kanssa niin että ohjelmat kaatuu, joku pöpö jumittaa sen niin ettei ohjelmat aukea ja kaikki tiedot katoaa. Niin minullekin kerran ja siitä viisastuneena (ja Miehen moneeeeen kertaan kehoitettua) otin valokuvistani varmuuskopiot levylle. Sadepäivänä voi puutarhaa harrastaan vaikka tälleen. Monta tuntia meni niiden kopioimiseen, mutta nyt ne on tallessa. Kuvia onkin muutamassa vuodessa kertynyt jo tuhansia.Värkkäilin levyjen kansiin kuvia (no tietenkin värkkäilin, kuinkas muutenkaan) ja tämmöisiä niistä tuli.

Mustikoita, mansikoita! :)

2011-06-21T19:53:00.000+03:00

Viimeisen lomapäiväni vietin Marjatarhassa puuhastellen. Laatikoihin istutin pensasmustikkaa ja niiden reunoille mansikoita. Laitoin siemenistä kylvämääni kuukausimansikkaa ja vaaleanpunakukkaista, jatkuvasatoista mansikkaa (sen lajiketta en just nyt muista) sekä kymmenen tilaamaani mansikantaimea.
Muutaman jättivadelman istutin nipussa kasvamaan ja näpertelin niille, sekä viime vuonna lahjaksi saatuun vaaleanpunaiseen viinimarjaan tuet rimoista.
Pikkuhiljaa pensaiden ja istutuslaatikoiden välit peitän suodatinkankaalla ja soralla, sillä nurmenleikkuu tarhasta on varsinaista sompailua.

Onnellinen sattuma että lisää multaa hakiessa puutarhamyymälästä, juuri samaan aikaan myyjä kiinnitti "ota ilmaiseksi, ole hyvä" -lappua yhteen taimirullakkoon. Ja niin löysi 21 pelargoniaa jotka olivat vaarassa hukkua, ja muutama kuivuudesta kärsinyt kukka uuden kodin täältä meiltä. Vanha palosaavi pääsi siis Marjatarhaan koristeeksi kera pelakuiden ja noiden lilojen "mitänenytonkaan" kukkien.

Monien muiden perennoiden lisäksi Pionit kukkii ja tuoksuvat nyt ihanasti. Viime vuonna ostin niille kaksi omaa päivän/sateenvarjoa, ja ne onkin olleet tarpeen, sillä lähes joka päivä on satanut nyt kun kukat on olleet auki. Yhtään ei ole päässyt sade niitä maahan pieksämään. :)

Kiitos kovasti ihanista kommenteista edellisiin postauksiini. Jos jotakin tuo Helmiorapihlaja kiinnostaa, niin rohkaisen kyllä kokeilemaan vaikka asuisisikin pohjoisempana kuin III vyöhykkeellä.

Kaksi edellistä talvea on ollut todella kylmää ja täällä meilläkin (missä luntakaan ei aina ole kuin tammi-helmikuussa) oli molempina talvina pitkiä pakkaskausia jolloin mittari näytti lähes -30 monena päivänä ja yli 20 oli jopa viikkoja. Niistä huolimatta pikkuinen puu voi hyvin eikä kärsinyt kylmyydestä yhtään. Sehän istutettiin vasta kaksi vuotta sitten, niin että samantien joutui koetukselle noiden talvien suhteen. Kannattaa kokeilla, suuren suurta vahinkoa ei tule ellei se sittenmenestykään mutta saattaa saada ihana pikkupuun ilokseen moniksi vuosiksi. :)

Helmiorapihlaja

2011-06-20T20:22:00.002+03:00

Vähän vielä tuosta Helmiorapihlajasta kun siitä monet on tykänneet.
Kopioin tähän tekstin Kekkilän kasvikirjastosta

Helmiorapihlaja
Crataegus × mordenensis ’Toba’

Kaunismuotoiseksi pikkupuuksi kasvava helmiorapihlaja menestyy suotuisilla paikoilla Keski-Suomessa saakka. Se muistuttaa ruusuorapihlajaa, mutta on sitä kestävämpi. Lehdet ovat liuskaiset ja kiiltävän vihreät. Kukkii runsaasti kesäkuussa kerrannaisin hennon vaaleanpunaisin kukin. Kukat ovat aluksi valkoisia, mutta punertuvat vähitellen. Kukkanuput ovat valkoiset ja helmimäisen pyöreät. Syksyllä koristeelliset punaiset luumarjat. Aurinkoisella paikalla lehdissä kaunis syysväri.

Kasvityyppi: Koristepuut
Korkeus (cm): 300-400
Vyöhyke: I, II, III
Kukinta: Kesäkuu
Maatyyppi: Keskiravinteinen, hiekkamaa, kalkkiperäinen, tuore

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kukat olivat puhtaan valkeat

Meidän puutarha sijaitsee II vyöhykkeellä. Kahdesta talvesta pikkuinen puu on selvinnyt hyvin. Ensimmäisenä talvena, keväällä lumen muuttuessa painavaksi, sulava lumi taittoi monta alaoksaa poikki kun en ymmärtänyt niitä kaivaa esiin. (siinä kohtaa oli tuulen kasaksi puhaltamaa lunta reilusti yli metri.) Toisena talvena pupu nappasi jälleen pari alaoksaa poikki. Mutta ei hätää, rungosta on tulossa paljon uusia oksia ja alaoksat joka tapauksessa karsitaan pois perennoita varjostamasta.

Nämä kuvattu muutama päivä sitten

Tänään on kukat vielä vähän punaisempia :)

Paikka jossa se kasvaa on hiekkaista ja jopa paahteista. Kekkilän mukaan maa pitäisi olla tuoretta, meillä se ei ole, mutta ainakaan vielä se ei näy kärsivän. Tosin kukkamaassa kasvaessaan se saa silloin tällöin kasteluvettä sekin. Juurelta lähtee paljon vesoja ja ne täytyy poistaa että kasvi säilyy puumaisena eikä muutu puskaksi. Juurelta nousevat versot tulevat jalostuksen alta, eli ovat tod. näk.tavallista orapihlajaa. :)

Tässä vielä kuva josta näkee minkämuotoiseksi se kasvaa ja kauniin syysvärityksen. Kuvan lainasin Puufarmin sivulta.

Kyllä näitä nyt on! :)

2011-06-17T21:45:00.000+03:00

Kun syksy, talvi ja kevätkin olivat juuri sellaisia kuin olla pitääkin, voi puutarha hyvin. Huolimatta ihan järkyttävästä myyrien määrästä, ei tuhoja oikeastaan tullut. Kukkia tulee perennoihin ja pensaisiin ihan hirmuttoman paljon. Ainoastaan alppiruusut ja yksi omenapuu näyttävät pitävän välivuoden.

Kukkamaissa alkaa olla suorastaan tungosta, ja mie vielä eilen tilasin 10 pussillista perennojen siemeniä ja kylvin jo tänään aikaisemmin ostamiani pusseja kaksi (kaksi jäi vielä odottamaankin). Nooo, ainahan voi tehdä laajennuksia, pidennyksiä ja levennyksiä... tai kokonaan uuden kukkamaan. :)

Sisääntulopihan kukkamaan keskellä kasvaa pieni puu, Helmiorapihlaja. Sen kukat on ensin ihan valkoisia ja muuttuvat sitten vaaleanpunaisiksi. Ne on kuin pieniä ruusuja! Tarkoitus olikin ensin laittaa siihen Ruusuorapihlaja, mutta vahingossa otettiin taimistolta väärä taimi kun olivat vierekkäin. Vahinkoa ei siitä tullut, tämä on vähintäänkin yhtä kaunis, vai mitä olet mieltä? :)

Äidin kasvimaalla hallaharson alla...

2011-06-15T10:40:00.002+03:00

.. eikä raparperin lehden, niinkuin laulussa sanotaan, kasvaa kohta kaikki.

Hellepäivinä suojasin pienet taimet paahteelta hallaharsoin. Nyt kun tuli viileää, harso suojaa kylmältä tuulelta eikä sadekaan hakkaa pikkuisia lakoon. Harsotunnelissa taimet kasvavat turvassa myös fasaaneilta. Olen ihmetellyt ettei herneet idä ja eilen sitten huomasin pieniä herneenverson pätkiä penkissä. Halvatun fasaanit on napsineet ne suuhunsa sitä mukaa kun on itäneet. :( No, nyt on hernepenkkikin harsotettu. :)

Maissit kasvavat piiiiitkässä rivissä kasvimaan reunalla. Niiden väleihin olen istuttanut kahdenlaista Auringonkukkaa houkuttamaan pörriäisiä pölytyspuuhiin. Tuollaista vaaleankeltaista ja sitten semmoisia ruosteenpunaisia kukkia on odotettavissa. Muihin penkkeihin istutin eilen illalla vähän yli 100 tummakukkaista Samettiruusua. (sama väri kuin noissa toisissa auringonkukissa ja noin 100 vielä jäljellä).

Niiden hommana on karkoittaa kirvoja ja muita ei toivottuja öttiäisiä. Nekin houkuttelevat myös paaaaaljon perhosia. Niin että jollei satoa tule kasviksista, on mulla ainakin paljon kukkia ja pörriäisiä loppukesäsät kasvimaallani. :)

Ruokaostoksilla löysin yllättäen suurikukallisia, tuoksuvia ruukkuruusuja. Ostin niitä neljä ja nyt ne tuoksuvat ihanasti ikkunalaudalla. Laitan ne suurempiin ruukkuihin ja vien Ruusutarhaan kunhan ehdin, sateiset päivät nuuskin niitä mennen tullen sisällä.

Kurkataanpa vähän jo sisälle...

2011-06-13T12:07:00.004+03:00

... siis kasvihuoneeseen.

Yrttejä ja Mansikoita

Viinirypäleitä, Ananaskirsikoita ja Kelloköynnöstä

Paprikoita, Tomaatteja ja lisää Paprikoita :)

Vielä on vähän tehtävä viimeistelymaalauksia, helteet kuitenkin pakottivat jo siirtämään kuistilla kasvaneet taimet kasvihuoneeseen ja suurempiin ruukkuihin. Lisää kuvia seuraavalla kerralla. :)

Ihanaa kesäistä viikkoa kaikille! ♥

Pienet apulaiset

2011-06-08T15:13:00.004+03:00

Pienet puutarhurit olivat auttamassa mammaa kasvimaalla. Istutettiin pussiperunoita ja tehtiin uusia penkkejä. Raivattiin rikkaruohoja ja muuta ylimääräistä rompetta jota on Mamman Puuhamaan liepeille kerääntynyt.

Kannutolkulla pienet kantoivat uupumatta vettä taimille ja kukille.

Joskus sitä vaan kaikki on niin hyvin ja kauniisti. Niinkuin viereisestä kuvasta näkyy, enkeleitäkin hiippaili pienten rakkaiden kintereillä.

Enkä ihmettele että yksi tuli kuvaankin, sillä olotila ja tunnelma oli juuri sen mukainen. ♥

Terälehtisade ja kimalaisten surina täyttää tuoksuvan kesäpäivän :)

2011-06-04T18:00:00.003+03:00

Kesäkuun alku on kukkivien, tuoksuvien puiden ja pensaiden aikaa. Osa hedelmäpuista alkaa jo lopetella kukintaansa ja tänään kävelinkin terälehtisateessa kuvaillessani puutarhaa.

Sireenit vasta aloittivan pari päivää sitten ja kukkia on ihan älyttömästi sekä valkeissa että liloissa. Muutenkin alkaa olla jo niin rehevää että.

Kasvihuoneessa on vähän viimeistelyt vielä vähän vaiheessa. Suurin syy siihen on se että olen tänäänkin tehnyt muuta eli hakenut perennojen taimia Fiatin takapaksillisen Mieheni äidin puutarhasta. :)
Oven (se ei ole vielä valmis) maalaan siniseksi ja mietin tekisinkö niin myös ikkunoiden reunoille... hmm... Sitten pääsen sitä sisustamaan ja kantamaan kasvit sisään. ♥

Kurkistus Ruusutarhaan takaportin suunnasta. Kärhöt on kasvaneet suuren suuriksi ja aloittelevat kukintaa portin pielessä. Ruukuissa kasvaa pensasruusuja jotka olen jo viime kesänä ruukuttanut. Teen vähän kokeiluja ja yhdestä tulee runkoruusupuu jos onnistun, ja muita yritän saada leikkaamalla muotoiltua jonkinlaisiksi. Ja sitten on kaksi pientä pensasta joiden pikkuruiset taimet kaivoin mökin pihalta, hiekkakuopan reunalta. Ne on sinne siemenistä kasvaneet enkä yhtään tiedä mitä ruusuja ne on. Joku lintu on ne sinne kakkinut. :)

Pikkuansarissa kasvavat keväällä pistokkaista laittamani Laventelit. Näyttää siltä että kaikki on juurtuneet. En kuitenkaan vielä istuta niitä maahan, vaan ne saavat rauhassa kasvatella juuriaan ruukuissa.

Koska vielä eivät ruusut kuki, toin portailla olleet (siellä niillä alkaa olla liian kuuma) ruusu/orvokkiruukut tähän roikkumaan. Kuvassa ne on vielä ruukuissa amppelien sisällä, mutta en niitä silleen tietenkään jätä. Reunalla suuressa ruukussa kasvaa Kelloköynnös. Ansarin ruusut kärsivät viime talvesta ja ne ovat vielä ihan pieniä niin että näyttäisi aika tyhjältä tämä muuten.

Tämmöisiä hommia tällä kertaa, ehkä ensi kerralla pääsen jo näyttämään kuvia kasvihuoneen sisältä... :)

Pikapostaus :)

2011-06-02T11:32:00.002+03:00

Kiireesti postailen (maalaushomman kahvitauolla) aikaisin aamusella ottamiani kuvia "esikasvattamon" taimista. Kuuletteko kuinka ne surkiana huutavat yhteen ääneen:
"Päästäkää meidät ulos! Täältä loppuu tila ja happi!"

Yritän saada kasvihuoneen tänään sisältä maalatuksi ja jonkinlaisia hyllyjä sinne jo myös.
Ensiavuksi siirsin jo osan taimista portaille ja nyt ne hihkuu siellä että: "Hei, me muutetaan!" :)

Suloisesti sekaisin...

2011-05-30T07:59:00.004+03:00

... värit siis, ihan koko kesän. Edelliseen postaukseen liittyen laitoin muutaman kuvan värien sekamelskasta viime kesältä. :)

Kun ei osaa valita...

2011-05-29T06:42:00.000+03:00

... silloin puutarhassa näyttää tältä. On violettia, punaista, keltaista, oranssia, sinistä, valkoista vaaleanpunaista ja lähes tulkoon kaikkea muutakin, kunhan kesä varsinaisesti alkaa. Niin kauniita kuin yhden värin penkit ja puutarhat ovatkin, en itseäni pystyisi sellaiseen edes kuvittelemaan.

Onko se sitten luonteenheikkoutta (johon herkuttelutaipumuksenikin viittaa) vai tyylittömyyttä (näkisittepä "kotilookkini" nykyisin) vai ahneutta ( kun kaikkia pitää laittaa ja jos joku ilmestyy itsestään, ei sitäkään voi poistaa)?

Kerroin aikaisemmin kuinka minusta on vaikeaa heittää keväällä koulimisesta jääneitä taimia pois. Hirvittävän vaikeaa on myös kitkeä levinneitä ja karanneita kukkia sieltä mihin ne eivät kuuluisi.

Ja varmasti luonteestani johtuu sekin että lähes kaikki kasvit joita täällä kasvaa, ovat sellaisia jotka leviävät kuin herhiläiset siementämällä tai juuristaan.

Oli miten oli, rakastan tätä Puutarhaani suunnattomasti. Nyt kun kurjenmiekat ja tuomet tuoksuu, ovesta ulos astuttua tuntuu kuin astuisi ihmemaahan. Hedelmäpuiden kukinta, lintujen laulu ja kastepisarat aikaisin aamulla tekevät tästä sanoinkuvaamattoman kauniin. Ihana olla lomalla juuri nyt!

Suloista sunnuntaita ystäväiseni,

enkelten suojeluksessa!

♥

Hyisen kylmääää...

2011-05-17T11:28:00.003+03:00

Mittari näyttää +12 astetta, mutta tuulee ja tuntuu ihan järkyttävän kylmältä. Pihalla ei voi tehdä mitään. Sateinen harmaa päivä antaa kuitenkin luvan lepäilyyn, paitsi että illaksi menen kyllä töihin.

Kameran kanssa tein pikaisen kierroksen puutarhassa, sormet kohmeessa ja vilusta hytisten. Kuvat on kaikki vähän epätarkkoja ja hämäriä, sillä päivä on tosiaan aika pimeä.

Tässä sisääntulopihan kukkamaassa kukkisi ilman tulppaaneja ja itsekseen siementäneitä orvokkeja vain pieni tupsas lemmikkejä. Orvokit ovat kaikki ihan eri kohdissa mihin alunperin viime- tai toissakesänä olen emon istuttanut. Olen ihmetellyt sitä että myös suurikukalliset orvokit on siementäneet ja jotkut jopa talvehtineet tässä. Osassa oli viime syksyltä jääneitä nuppuja jo valmiina kun lumi suli ja ne jatkoivat kasvuaan ilman lämmettyä ihan kuin talvea ei olisi välissä ollutkaan.
Onnenpensas kukkii penkissä myös ensimmäistä kevättään, ja koko penkki on minusta varsin hurmaava ja herkkä. :)

Kasvihuone valmistuu pikkuhiljaa ja päärynäpuuni on ihan täynnä nuppuja ensimmäistä kertaa. Viime vuonna siihen tuli kuusi kukkaa jotka karisivat pois. Jospas tänä vuonna saisi jo jokusen hedelmänkin.

Toivotan uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi ja kiitän ihanista kommenteista.

Ne ilahduttavat kovin ja luen kyllä niistä ihan jokaikisen.

Ihana, ihana valo!

2011-05-15T07:48:00.001+03:00

Ilta-auringossa puutarha näyttää erilaiselta kuin päivällä. Niin tietysti myös aikaisin aamulla, kun aurinko vasta nousee. Silloin tulee kauneimmat kuvat ja varsinkin tämmöisen amatöörikuvaajan kuin minä, kannattaa käyttää ihanat auringonnousut- ja laskut hyväksi. En nimittäin vieläkään ole ehtinyt yhtään opetella noita kameran säätöhommia, vaan napsin nuin vaan peräkanaa kuva toisensa jälkeen.

Iltahämärissä valkeat narsissit loistavat kuin lyhdyt ja kaikki värit näyttävät puhtailta ja raikkailta.

Pionit ovat huiskahtaneet jo pitkiksi ja kasvattelevat häkeissään nuppujaan. Kaikki pionini ovat eri lajikkeita ja hyvinkin eri vaiheissa kasvussaan siis. Joissakin on jo luumun kokoiset nupukat ja joissakin vasta nuppineulanpään kokoiset.

Kuistilla taimet katselevat jo haikean kaipaavina ulos puutarhaan ja valmistuvaa kasvihuonetta. Ei enää tarvitse odottaa kauaa, kohta alkaa muuttohommat. :)

Pistokkaita! :)

2011-05-06T18:20:00.001+03:00

Pistokaslisäys on mainio ja edullinen tapa saada uusia taimia silloin kun tarviset niitä paljon. Olen aikaisemmin kasvattanut pistokkaista viinimarjapensaita ja kärhöjä, nyt laitoin juurtumaan myös laventelin oksia. Toivonpa tosiaan että se onnistuu, sillä olen niin kovasti ihastunut siihen.

Puutarhassani laventelia kasvaa ruusutarhassa kahdessa eri paikassa. Niiden tehtävänä on suojella ruusuja kirvoilta ja ne jotka ovat ihan laventelin vieressä kasvaneet, ovatkin säilyneet kirppusilta lähes kokonaan. Siksi laitoin niitä lisää ja nämä uudetkin pääsevät vartiointihommiin.

Mustaviinimarjan pistokastaimia

Lumikärhövauvoja viime keväältä

Laventeli ♥

Muitakin kannattaa kokeilla, eihän siinä häviä kuin sen pienen laittamisen vaivan ellei onnistu, mutta ilo on suuren suuri jos sitten onnistuukin. Tarkoitukseni on laitella alppikärhöstä ja viinikärhöstä ainakin pistokkaita juurtumaan... jos vaan ikinä ennätän.

Eilen hain postista Ihanaiset Köynnösruusut ja vadelmat, tänään saapuivat mansikantaimet. Mitä todennäköisemmin menee viikonvaihteessa osa ajasta istutushommissa, saa nähdä kuinkas ehdin iltavuoroon töihinkään sunnuntaina. :)

Illalla kuvailin ensimmäsiten sipulikukkien upeaa kukintaa laskevan auringon kultaamassa puutarhassa. Voi ihanuuden ihanuus... ja se tuoksu... huoks...

Narsissit seistä jököttävät sotilaallisessa järjestyksessä, kaikilla katse samaan suuntaa... paitsi noilla kahdella tuolla takarivissä. Ne ihan selvästi kuiskuttelevat jotain keskenään.

Oi, Ihana Toukokuu!

Odotettavissa tänään klo 12.00

2011-05-03T12:02:00.002+03:00

Melkein selkeää ja poutaa, +5astetta.
Tuuli koillisesta 4m/s

Ilman suht. kosteus: 67%

Aurinko nousi 5.01 ja niin minäkin. Olin kyllä jo yli tunnin odotellut sitä auringon nousua.

Pikakierros kameran kanssa pihalla riitti ulkoiluksi tällä kertaa. Hain pikaisesti Laventelin varpuja juurrutettavaksi ja nappasin muutaman kuvan projektista, joka vie nyt ajatukset ja näköjään yöunetkin. :)

Niinkuin varmaan huomaattekin, kasvihuoneeseen tulee monen eri aikakauden ikkunoita. Vanhimmat lähes 100 vuotiaita, (tämän talon alkuperäisiä, puunauloin kasattuja ja moneen kertaan korjattuja) sitten on 1950 luvun ikkunoita muutama ja suuret lasit 70-lukulaisia kolmikerroslaseja. Sillisalaattia... juu niin on, mutta kunhan valmistuu niin luulen ettei ole hassumpi ensinkään. Säleiköt tulee peittämään suuret lasit sisällä ja köynnökset osittain ulkona.

Lattia tulee kestopuusta ja koko rakennus harkkojen päälle. Näin siksi että aina silloin tällöin meri näyttää mahtinsa syys/talvimyrskyjen aikoihin ja silloin rantaviiva pahimmillaan on ollut tuolla marjatarhan yläpuolella eli käytännössä koko puutarha veden alla. Onneksi se laskee aina yhtä nopeasti kuin nouseekin, niin ettei siitä hirmuisesti vaaraa eikä haittaa ole. Eikä sitä tapahdu suinkaan edes joka vuosi.

Mukava oli puuhastella kuistilla suojassa tuulelta, nuuskia laventelin tuoksua ja kuunnella pikkulintujen liverrystä. Yksi pihan rastaista on tainnut joko hukata identiteettinsä tai sitten se on rakastunut talitinttiin. Niin hassulta kuullostaa sen äänellä ti ti tyy, ti ti tyy, etten voi olla hymyilemättä joka kerta kun se sitä laulaa. Vähän niinkuin oopperalaulaja laulaisi jotain tangoa. :)

Hyvin tarkenee..

2011-05-02T19:43:00.001+03:00

... toppatakki päällä ja pitkät kalsarit farkkujen alla. Eri asia on viitsiikö semmoisissa tamineissa enää ulkona puuhailla, kun jo ehti muutaman päivän nauttia ihanan lämpöisistä päivistä. Vähän aikaa touhuilin tuolla puutarhassa kuitenkin. Putsailin perennapenkkejä ja portailta kantelin jo kukkineet narsissit ja tulppaanit tuonne kasvimaan laitaan.

Portailla on aina meillä kukkaruukkuja, milloin enemmän, milloin vähemmän... yleensä enemmän kuin olisi tarpeenkaan. Tänään istuttelin ensimmäisiin ruukkuihin pikkuruusuja ja orvokkeja. En niitä kyllä vienyt ulos kun ihan hyisesti tuulee, jospa huomenna olisi jo vähän lämpöisempää.

Ruusukaalit koulin paperitöttöröihin joita olen parina iltana värkkäillyt telkkaria katsellessa. Kylvin myös meloonit, kurpitsat, kurkut ja osan auringonkukista. Nämä kaikkihan voisi kylvää suoraan kasvupaikallekin, siksi näin lyhyt esikasvatusaika. Liian aikaisin laitetut vain venyy honteloina pitkiksi eikä varsinaisesti mitään hyötyä siitä sitten ole kuitenkaan.

Perunoissa on suloiset pienet idut, kuin ruusut. Huomenna laitan ne pusseihin kasvamaan.

Valkosipulit ovat myös jo hyvällä alulla.

Huomiseksi suunnittelin vielä vähän lisää kylvöjä ja orvokkien koulimista.

Vappuna alkoi kauan odotettu, tärkeääkin tärkeämpi projekti tuolla pihalla.

Kasvihuoneen rakennus nimittäin pääsi alkuun ja etenikin jo aikas pitkälle. Tässä se häämöttelee tuolla puutarhan perällä kuistin ikkunasta kuvattuna. Pallogrillissä paisteltiin välipalamakkaroita, kun ei edes syömään malttanut lähteä.
Kuvia laitan siitä lähempää kunhan saan vähän maalia siihen pintaan ja aurinkoa lämmittämään kuvaajaa. :)

Aurinkopäivän hommeleita :)

2011-04-25T18:55:00.000+03:00

Taimikuistilla alkaa olla pian ahdasta. Tänään olisi pitänyt jaksaa koulia kiireisempiä taimia jo ruukkuihin, mutta päivä kului kuin siivillä puutarhassa. Millään en enää jaksanut multasäkkiä raahata koulimispaikalle ja pikkutaimet joutuvat vielä odottamaan.

Perennat ovat kasvaneet kahden päivän aikana hurjan paljon. Kaksi penkkiä on vielä siivoamatta mutta suurimmat on onneksi jo kunnossa. Laventeli on talvehtinut paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja Ruusutarhassa leijuukin sen tuoksu ihanasti.

Sisääntulokuistin *messuistutukset* olen kantanut nyt portaille kun kuistilla alkaa olla liian lämmin sipulikukille. Ja hups, uuden uutukaiset Kontioni pääsivät kuvaan myös. :)

Uuden maalin saivat tänään puutarhan kalusteet. Kuvassa ne näyttävät aika kirkkailta, luonnossa väri on enemmänkin sellainen mustikansininen.

Ai kun on joka paikka kipiä...

2011-04-25T08:17:00.002+03:00

... vaan mitäs tuosta, ihana päivä oli eilen, ja tänään näyttäisi olevan tulossa vielä lämpöisempää.

Kasvimaa urakka eteni hyvän matkaa. Sain tuoksuvatukoita lukuun ottamatta kaiken kaivettua ylös ja ruukkuvaraston tyhjennettyä ja purettua. Kohta lähden ylösnostettuja kasveja istuttelemaan, ne odottelevat kottikärryissä muovien alla.

Kun iltapäivällä olin jo itse ihan poikki, Mies töistä tullessaan tyhjenteli piha-altaan ja mie vähän puhdistuksessa auttelin. Tänään lasketaan sinne uudet vedet ja laitetaan suihkulähde solisemaan.

Katselin äsken kuvia kahdelta edelliseltä keväältä ja näyttää siltä että kevät on pidemmällä nyt (eilisen lämpöisen päivän jälkeen) kuin aikaisempina vuosia. Nurmi on vihreä ja perennat pidempiä.

Aika paljon perhosia oli liikkeellä eilen, linnut touhuavat kosimis- ja pesimispuuhissaan ihan täpöillä, ja keinussa istuessani fasaani neito yhtäkkiä tulla tupsahti eteeni aidan alta. Toivottavasti se löytää prinssinsä jo pian, hän kun näytti niin yksinäiseltä siinä mietteissään kuljeskellessaan.

Kasvimaan teko alkaa :)

2011-04-24T08:42:00.000+03:00

Huh, huijaa, melkoinen urakka. Tänä vuonna kasvimaasta tulee aikas suuri. Alustavia hommia on jo tehty eli kaadettu yksi iso leppä ja vähän pienempi vaahtera varjostamasta. Pienempää risukkoa on raivattu myös tontin sivustalta. Tarkemmin sanoen Mies on nuo hommat tehnyt, mie vain raahailin vähän risuja.
Omat hommani tänään on sitten siirtää sieltä turvaan monivuotiset yrtit, artisokat ja parsat.
Vanhalla kasvimaalla on myös "valeistutettuna" sireenin poikanen, marjapensaan alkuja, perennoja ja muutama pikkuruinen puu. Kaikki ne pitää kaivella ylös.
Reunustalla oleva älyttömän suuri lehtikomposti levitetään ja ruukkuvarastona toiminut muovikasvihuone pitää purkaa ja etsiä ruukuille väliaikainen sijoituspaikka.
Myös muutaman metrin pituinen rivi tuoksuvatukoita siirretään uuteenpaikkaan varjostamasta. Ne oli pari vuotta sitten siirrettävä pois remontin tieltä saunan seinustalta ja laitoin ne väliaikaisesti kasvimaan reunaan. Nekin pahukset on ehtineet kasvaa ja levitä moninkertaisiksi ja vähän mietityttää mihin ne kaikki saan sijoitettua. Oijoi... muistin justiinsa että raparperi ja piparjuurikin tarvitsevat uuden penkin.. :P

Ruukkuvarasto viime kesänä

Eilen piirsin suunnitelman kasvimaasta.On huomattavasti helpompaa aloittaa sitten penkkien teko (jahkas vihdoin sinne saakka pääsen) kun jo tietää kuinka monta tarvitaan ja mikä tulee mihinkin kohtaan. Aina tosin käy niin että suunnitelmat muuttuu jonkin verran siinä matkan varrella, mutta piirustus helpottaa kuitenkin.
Tänään on luvattu todellä lämmintä säätä. Lähden nyt keittämään kannullisen kahvia mukaani (ettei tarvitse välillä tulle sisälle), koriin laitan persikkarahkatortun ja Puutarhaudun muutamaksi tunniksi.

Suloista Pääsiäissunnuntaita ystäväiset! :)

Tämäkin viime keväänä kuvattu, nyt eivät ole vielä näin suuria

Kuistin kukat kukoistaa :)

2011-04-16T18:00:00.001+03:00

Olen niin onnellinen noista meidän kuisteista. Niinkuin kuvista näkyy, *messuosastoni* on muuttanut vähän muotoaan. Muutama pelargonia on siellä jo aloittelemassa kesäkasvukauttaan...

... narsissit ovat auenneet ja nyt kauneimmillaan.

Lähikaupasta sain puoleen hintaan kirkkaanpunaisia, kerrottuja tulppaaneja, joissa on kaksikin kukkaa samassa varressa. Ne oli jo melkein auki niin ettei niitä voinut täyteeen hintaan myydä, minusta ne olivat juuri parhaimmillaan ja viileällä kuistilla ne kestävät vielä vaikkas kuinka pitkään.

Auenneet ovat myös ihanaiset kerrotut, itse kasvattamani tulppaanit suuressa ruukussa. Ai hyvänen aika kuinka ne on kauniita! Olin ihan unohtanut millaisia niistä piti tulla, ja yllätys oli kyllä mieluinen kun tänään tulin töistä.

Kiva kun tykkäsitte :)

2011-04-14T09:22:00.002+03:00

* * * * * *

KLIK!

Omat PuutarhaMessut

2011-04-12T19:05:00.002+03:00

Puutarhamessut oli ja meni, enkä tänäkään vuonna päässyt sinne.

Uhkailin pitää omat messut ja nyt ne sitten järjestin.

Aamupäivällä oli ohjelmassa työnäytös eli orvokkien ja paprikoiden koulimista.

Sitten seurasi linnunpöntön ripustus hedelmätarhaan. Ulkoilma näytökset jatkuivat puutarhatyöväline tarkastelulla ja keittiöpuutarhan suunnittelulla.

Koska suurempi kuisti on nyt multapussien, ruukkujen ja muun romppeen vallassa, sisääntulokuisti saa toimia päänäyttämönä.

Sinne olen kattanut Kevään.

Sil vu plee! :)

Valkoiset ja vaaleanpunaiset tulppaanit olen ostanut 19.3 ja ne on kukkineet kuistilla siitä asti. Nyt lehdet näyttivät jo nuupahtaneilta, mutta kukat ovat kauniit vieläkin. Katkoin ne pieniin maljakoihin jatkamaan tuoksutteluaan. Oksat on olleet viikon verran lehdittymässä sisällä. Maljakoissa tuomen oksia, sireeniä, omenanoksia ja tuoksuvatukkaa.

Sipulia ja perunaa

2011-04-12T09:21:00.002+03:00

Eilen multaan pääsivät valkosipulinkynnet, jotka ovat olleet kylmäkäsittelyssä jääkaapissa kuutisen viikkoa. Nämä ovat myös ensimmäistä kertaa kasvatettavien listalla, niinkuin moni muukin tänä keväänä. Monenlaista ohjetta ja vinkkiä netistä löytyi ja mie sitten toimin vähän sinnepäin.

Noin 30 perunaa (viime kesän omaa satoa) on myös laitettu itämään, kauniisti pötkölleen munakennoihin ja pikkuisen turvemultaa patjaksi ja peitoksi. Perunamaata varsinaisesti en (ehkä) tänä vuonna laita, vaan nämä pääsevät *pussiperunoiksi* kasvihuoneeseen ja syödään herkkupaloina toivottavasti juhannusjuhlissa.

Pussiperunoiden kasvatus onnistuu tavallisessa paperipussissa mainiosti. Meidän paheena ovat kartanoperunalastut kera dippien ja leffojen, ja olenkin niiden pusseja kerännyt pienen kasan. Koska niissä on kosteutta läpäisemätön sisäpinta, pitää niihin tehdä pohjaan reikiä. Pussukaiset ladon sitten vanhoihin peruna- tai limulaatikoihin, jotka löytyi tämän talon kellarista. :)
Piirroskuvat on lainattuja. Samoja kuvia vaan näkyi eri osoitteissa, niin että oikeaa alkuperää on mahdoton kertoa.

Punarinta on palannut! Joka kesä on pihapiirissä pesinyt Punarinta ja toivottavasti nytkin se myös jää tänne. Kuva on lainattu tältä sivustolta , siellä voi myös kuunnella tämän pikkuisen hurmurin laulua.

Äsken se yhdessä Mustarastaan kanssa keikisteli portaiden edustalla. Voi miten mie niistä tykkään!

Kevät 2007, maaliskuun 7. päivä..

2011-04-11T16:31:00.002+03:00

Kevät

Lenkkipolulla, lumisessa maisemassa, huiskaisi ohitseni sinimekkoinen neito.

Kovinpa kevyissä vaatteissa tyttö tarkenee, mietin mielessäni.
Huomattuaan minut hän kääntyi takaisin.

”Hei!” hän sanoi hymyillen ja silmissä loistivat tähdet.
”Hei” vastasin vähän epävarmasti, en muistanut tyttöä nähneeni ennen.
”Etkö muista minua?” kysyi hän äänellä jossa helisi puron solina. ”Minä olen Kevät.”
”No niinpä oletkin. Kovin olet aikaisin palannut.”

Ojensin käteni ja Kevät tarttui siihen hennolla otteellaan.
”Tänä vuonna tulin jo nyt kun Talvi ei ehtinyt olemaan kuin hetken. Se on menossa jo pois, niin kuin näet” sanoi Kevät ja osoitti pälveä puun juurella.
”Niin tosiaan onkin. Sinulla alkaakin kiireinen aika.” vastasin.
”Niinhän se alkaa. Pitääkin kiiruhtaa. Joutsenet palaavat pian ja vasta rantakaislikko on sulana. Pitää mennä valmistelemaan…”

Kevään ääni hävisi jonnekin rannan ruovikon sekaan sinisen mekonhelman vilahtaessa pois näkyvistä.

”Tapaamme varmaan pian jälleen!” huusin hänen peräänsä, mutta en saanut vastausta.
Vain kevyt, ihana tuoksu jäi leijumaan hänen jälkeensä. Sulavan maan ja auringon tuoksu, kevään tuoksu.

Satu on omani muutaman vuoden takaa ja

Ihanainen kevätkeiju taiteilija Ruth Sandersonin ja se löytyy täältä

Hetki heinäkuussa...

2011-04-11T11:59:00.002+03:00

... kun kypsyvät mansikat ja meirami tuoksuivat lämpimällä seinustalla ja perhoset suorastaan hullaantuivat kukkivien yrttien tuoksusta. Mäkimeirani, paras perhosten houkuttelija ikinä. :)

Kouliminen on karmeaa puuhaa!

2011-04-08T15:45:00.001+03:00

En tykkää yhtään. Nimittäin siitä pikkuisten taimien pois heittämisestä. Tähän asti olen aina koulinut kaikki. Ne surkeimmatkin ruipelot ja ihmetellyt niin kymmeniä kertoja, mihin kaikkien taimieni kanssa oikein joudun. Tänä keväänä, tarkemmin sanoen ihan äsken, ensimmäisen kerran koulin taimista vain sen verran kun luulen tarvitsevani ja heitin anteeksi pyytäen loput pois.
Tunsin itseni Tri Mengeleksi valitessani kuka saisi jatkaa elämäänsä ja kuka päätyisi roskapussiin. :(
Ihan kamalaa! Ensi vuonna en mitään halvatun hajakylvöjä tee, vaan laitan just sen verran siemeniä kuin taimia tarvin. Tai korkeintaan muutaman enemmän... :)

Ananaskirsikoita, mansikoita ja paprikoita!

Talvella tuunattuja tarvikepurnukoita.

PS. toissapäivänä kylvämäni Samettiruusut ovat itäneet! :)

Lisää kylvöjä..

2011-04-08T08:38:00.000+03:00

Eilen olivat kylvövuorossa yrtit. Basilikaa (punaista ja tavallista) Laventelia ja Meiramia. Jotain muutakin vielä olisi, mutta ne jätän myöhäisempään ajankohtaan.
Vihdoin ja viimein sain lumeen raivatuksi polun ruukkuvarastolle. Reilusti yli kontio-saappaiden varren mitan oli lunta ja polun tekoon kuluikin melkoinen tovi. Nyt ne kuitenkin on haettu ja pääsen kunnolla koulimishommin. :)

Ruukuissa olevien yrttien kuvat on lainattu täältä: http://www.jarvikyla.fi/kartano/

Puutarhamessuille meno jäi tänäkin vuonna.. :(

Lohdutukseksi järjestelen omat "messut", ehkä sitten parin vuoden päästä onnistuu... :)

Kylvöjä, kylvöjä!

2011-04-06T19:55:00.000+03:00

Nyt on kylvettynä Samettiruusuja, siemenet keräsin viime syksynä omista kukista. Tällä kertaa napsin vain noita tummia talteen. Saman penkin reunaan laitan ne nytkin kuin viime vuonna eli sisääntulopihan kukkamaan reunaan. Siinä ne kukkivat upeasti ihan lumen tuloon asti.
Kylvin myös punaista ja valkoista Koristetupakkaa (ensimmäistä kertaa) ja sinisiä Ritarinkannuksia.

Muistin juuri että ensimmäiset perennat jotka olen kauan, kauan sitten kylvänyt, olivat juuri sinisiä Ritarinkannuksia. Silloin hölmönä "pienenä tyttönä" noin 30 vuotta sitten, kitkin niistä osan vahingossa pois kun en tunnistanut niitä. En ollut koskaan kasvattanut mitään ja niistä aloitin, tietämättä mistään mitään enkä oikein keneltäkään voinut kysyäkään. Vaan opin mie pikku hiljaa, kokeilemalla, epäonnistumalla ja sitten joskus onnistumallakin. Ja muistan senkin kuinka valtavan iloinen ja ennenkaikkea ylpeä olin kun ne kukkivat seuraavana vuonna ihan mielettömän kauniisti! :)

Kevät puuhia

2011-04-04T10:09:00.000+03:00

Viikonlopun aikana pienestä sairastelusta huolimatta,sain maalatuksi toisen kuistin uudet kukkalaudat ja tarvikehyllyn. Ostin rautakaupasta mallivarastohyllyn kympillä. Se oli jo vähän nuhraantunut ja saanut kolhuja mutta maalauksen jälkeen näytti jopa varsin sievältä. Siihen on tarkoitus laittaa taimitarvikkeita ja *Puutarhakirjasto*, eli alan lehdet ja kirjat, joita on kerääntynyt jo jonkin verran.

Pikkuruisia taimia alkaa olla jo monta purkillista eli koulittavaa olisi hurrrjan paljon, mutta vielä on hetki odotettava että saan ruukut sieltä jumista mihin ne syksyllä laitoin *murrr*. Pelargoniat kasvavat kauniisti ja muutama jo kehittelee nuppujakin.

Sisäkukat eivät vielä kuki. Perhosorkidea on avannut pari kukkaa, muut nuput siinä on ihan pieniä vielä ja lehtikaktukset kasvattelevat nuppujaan nekin. Enkelinpasuunat ovat valloittaneet olohuoneen kulmasta jo monta neliötä ja muut kukat onkin pitänyt siirtää saliin niiden tieltä. Voi, voi, ne ehtivät vielä hirviän paljon suuremmiksi ennenkuin saan ne kuisteille ja kasvihuoneeseen.

Ensimmäinen omatekemä!

2011-03-28T21:35:00.000+03:00

Sinitiaiselle kotimökki syntyi lumituiskuisena vapaapäivänä. Siitä tuli tämmöinen. :)

Kevättä odotellessa :)

2011-03-28T16:20:00.002+03:00

Viime keväänä...

2011-03-24T11:56:00.003+02:00

24.03.2010

... päivälleen vuosi sitten näytti Ruusutarha tältä, kun kirpeänä pakkasaamuna olin lähdössä kouluun. Meinasin vielä myöhästyä kun omenapuut olivat täynnänsä tiukuttelivia ja omenia syöviä närhiä ja unohduin niitä kuvaamaan. Valitettavasti ne kuvat eivät onnistuneet.

Kun muistelee kuinka käsittämättömän nopeasti kevät tuli ihan oikeasti, ja lumet katosivat melkein kuin taikaiskusta, ei tämän vuotinen tilanne näytä ollenkaan kurjalta. Lunta on nyt nimittäin jonkun verran vähemmän. :)

tältä näytti 24.04.2010

Pelakuut ♥

2011-03-23T13:42:00.002+02:00

Talvehtineet pelargoniat ovat lähteneet hyvin kasvuun muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Yksi pieni pinnisteli jo ekan kukankin ja vaikka tiedän ettei niiden vielä pitäisi antaa kukkia, en millään raaskinut sitä nippaista pois.

Olen niistä ottamiani pistokkaita laittanut juurtumaan ja osa on jo mullassakin. Oikeastaan aika montakin, ja hirvittää jo etukäteen mihin mie niiden kanssa oikein joudun. Vaikka nyt kuinka ajattelisin etten niitä säilö syksyllä, niin entuudestaan tiedän etten pysty heittämään mitään elävää kompostiin.
Nooo, suren sitä sitten syksyllä. :)

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ruusupuu..?

2011-03-22T13:34:00.001+02:00

No ei, vaan se sama henkensä heittänyt kiinanruusu joka on koko talven kököttänyt kuistilla oksillaan valosarja, kristalleja ja lintuja. Nyt se puhkesi kukkaan (ja höyheniin) kevään kunniaksi! :)

Lisää tulppaaneista

2011-03-19T22:21:00.002+02:00

Kuistilla on muitakin tulppaaneja kuin mitkä esittelin tuossa aikaisemmin. Olen jo jonkun aikaa tehnyt niin että perjantaina olen ostanut kimpun keittiön pöydälle ja seuraavana perjantaina uudet ostettuani, siirtänyt ne kuistille.
Lilat tulppaanit ovat siis olleet sisällä viikon ja nyt kolme viikkoa kuistin kaapin päällä. Ikkunalla olevat pinkit ovat kolme viikkoa vanhoja. Vain lehtien kärjet ovat vähän nahistuneet. Kuistilla on ollut lämpötila nollassa ja kerran on ikkunalla vesi maljakossa jopa jäätynyt.

Ainoat itse kasvattamani tulppaanit ovat nuo nuppuiset suuressa ruukussa. Valkoiset ja vaaleanpunaiset ovat myös leikkotulppaaneja. Ne olen tökännyt oasis sieneen jonka päälle laitoin kerroksen sammalta. Kasteluveteen laitoin vielä kukkavirkistettä ja nyt mielenkiinnolla seuraan kuinka kauan ne säilyvät, kun ovat heti tuoreeltaan päässeet viileälle kuistille. Näyttävät melkein kuin kasvaisivat siinä, vai mitä?
Tällä tavalla saa edullisesti "ruukkutulppaaneja" ja mikä parasta, ihan minkä värisiä haluaa. Ja jos ne kolme/neljä viikkoa tuolla kestävät, niin sipulillinen kukka tuskin kukkii paljonkaan sen pidempään. :)

Kuupuutarhan kulma :)

2011-03-19T10:11:00.001+02:00

Kun eilen etsin sopivia kuvia sivupalkkiin, osui kohdalle kuva tulevan Kuupuutarhan kulmasta iltapäivän auringossa. Aurinko laskee tästä kohdasta sitten tuonne vaahteraan päin ja siivilöityy kauniisti sen läpi. Kuu nousee melkein tästä suunnasta kuin kuva on otettu ja valaiseen koko kulman pitkälle aamuyön puolelle sitten elokuussa.

Valotaulu taustalla on naapurin "valokateaita", jonka he on laittaneet tienvieren aidasta ulkorakennuksen kulmaan asti. Auringon suunnan mukaan vaihtuva ja naapurin kasvien kasvaessa muuttuva varjokuva näyttely on varsin viehkeä ja mustuttaa japanilaista taulua. :)

Kevään tuoksua ja tunnelmaa!

2011-03-19T09:56:00.002+02:00

Vaikka kuistin kevätsiivous on vielä vähän "vaiheessa", kukkivat siellä jo tulpaanit ja muutama narsissi.
Jospa jo huomenna saisin ikkunat puhtaiksi ja verhot vaihdettua, niin saisi vähän kokonaiskuviakin otettua.
Joulun jälkeen alennuksesta ostamani Jouluruusut on pysyneet hengissä, toivottavasti sinnittelevät vielä muutaman viikon että saan ne istutettua ulos.

Siemenpussienrapisutteluterapiaa :)

2011-03-17T21:25:00.006+02:00

Ooo, eikö olekin ihana sana?! Edellisen postauksen kommentissa uusi lukijani käytti tätä ja ihastuin siihen oitis. Olen nimittäin hypistellyt näitä pussukoitani jo vaikkas kuinka monta kertaa ja vaikkas millä tekosyyllä. Olen muka tarkistellut kylvöaikoja tai kukinta aikaa, korkeutta tai valo vaatimuksia... eh he heh... ihan niinkuin en niitä olisi tiennyt jo entuudestaan.
Sitten laitoin ne rasiaan joka on ollut tässä näppiksen vierellä ja silmissäni kaikenaikaa. Jos tämä ei ole ollut tahatonta terapiointia, niin ei sitten mikään. :D

Olen Puutarhapäiväkirjaani tehnyt alustavat suunnitelmat esikasvatuksista ja kylvöistä, ettei vaan käy niin että jostain myöhästyn...ja toisaalta, kun on selvä suunnitelma ei tarvitse mielessään hautoa sitä että mitä, koska ja missä järjestyksessä, hyvin suunniteltuhan on jo puoleksi tehty.

Sitten tein jotain mitä en kehtaa kertoa kenellekään... Ostin pienen kanalani pikkuruiseen ikkunaan ihan pienen palan verhokangasta. Juu, juuri siihen kanalaan, jota ei vielä edes ole, ja ne miun kanasetkin muuttaa tänne vasta toukokuussa. Oi, oi... kuulen jo korvissani mitä pieni tyttärentytär taas huokaa jos kuulee asiasta... *mitäs se mamma NYT on tehnyt...?*

Kuutarha suunnitelmia

2011-03-13T10:13:00.003+02:00

Olen jo jonkin aikaa haaveillut perustavani Kuupuutarhan, valkoisten kukkien tarhan. Innostus siihen on vain lisääntynyt Sarin juttujen myötä. Viime keväänä sitten aloitin ja istutin Pihajasmikkeen taustaksi tulevalle Kuutarhalle. Kesän mittaan tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin paikan suhteen, sillä siihen kohtaan ei kuun valo osu niinkuin haluaisin. Ei sillä ole kukkien kannalta niinkään merkitystä kuin minun itseni ja ajatusteni siitä, millaista minun Kuutarhassani olisi. Olen selaillut taas viikonvaihteessa kuvia ja uusi idea syntyi kuin itsestään.

Puutarhan lounaiskulmaan, Lammen ja Hedelmätarhan taakse jää hiukan hämyisä nurkkaus. Se on ollut varsinkin Pikkukoiran lempipaikka, jossa hän saattoi istuskella tuntikausia oravia tai myyriä vahtien.

Kun Isokoira kuoli, suurten leppien suojaisaan varjoon laskettiin hänet lepäämään. Viime syksynä viereen haudattiin myös Pikkukoira. ♥ ♥ :(

Keväällä kulma peittyy Kiurunkannuksiin.

Tarkoitukseni on ollut istuttaa sinne Lumikärhöä kumpua peittämään, mutta nyt aionkin laittaa sinne valkeita kukkia paljon, paljon. Valmiina penkeistäni löytyy siirrettäväksi jo vaikka mitä...

Kuunliljoja on siirrettäväksi monenlaisia, Päivänkakkaroita kasvaa ympäri puutarhaa ja Viherpeukaloilta tilasin Myskimalvaa, tuoksuvia liljoja ja Rönsytiarellaa.

Kukintaa kestää ihan keväästä myöhään syksyyn. :)

Tiarellan kuva täältä ja myskimalvat + liljat Viherpeukaloiden sivulta.

Oijoi orvokkini! ♥

2011-03-03T09:55:00.000+02:00

Selailin (jälleen) kuvakansioitani ja huomasin että orvokkeja näkyy olevan miltei kaikkina vuodenaikoina. Aloin niitä sitten tarkemmin zuumailemaan ja toden totta, kukkivia orvokkeja löytyi kaikilta muilta kuukausilta paitsi helmikuulta! Lähes lumettomana talvena muutama vuosi sitten orvokit kukkivat vielä marras/joulukuussa ja tammikuussakin vielä löytyi muutama.
Keväällä ne aloittavat maaliskuussa kuistilla yhdessä pikku narsissien kanssa ja sitten sitä riemua riittääkin taas pitkään, pitkään.
Rakastan orvokkeja, niinkuin tietysti kaikkia kukkiani, mutta niitä erityisesti. Tässä koosteet keväästä 2005 alkaen (tänne muutto vuosi) viime vuoden lokakuuhun, jolloin ne kukkivat runsaampina kuin koskaan ennen... ainakin siis tähän asti. :D

Kohta se on ohi!

2011-03-01T15:01:00.004+02:00

Kaunis, kylmä ja valkoinen, ihan oikea talvi on pian ohi. Kaikki aurinkoiset ja huuruiset, satumaisen kauniit hetket pitää kiireesti käydä tallentamassa kameraan, sillä kohta ne ovat auttamattomasti ohi.

Vaikka kevättä toki odotan jo kovastikin, rakastan myös kaunista lumista näkymää puutarhassa. Ei voi tietää koska seuraavan kerran ympäristö näyttää Sokerihuurretulta Satumaalta, Lumikuningattaren olohuoneelta. Seuraavat talvet saattavat olla toki kylmiä mutta vesisateisia, loskaisia ja harmaita. Pahimmassa tapauksessa lunta ei näe kuin vanhoissa kuvissa tai hetkellisesti tammikuun tienoilla.

Auringon säteitä ja kristallin kirkkaita kevättalven

päiviä kaikille Blogiystävilleni!

Hedelmätarha...

2011-02-27T21:00:00.003+02:00

Otsikko voisi olla myös *Kasvihuoneen paikka*, sillä tähän se tulee, keskelle hedelmätarhaa. :)

Kuva on otettu pihakeittiön ikkunasta ja tuo valkopuitteinen haamurakennus on juuri siinä kohtaa jossa kasvihuoneen perustukset on.

Tolppien paikat on valettu viime keväänä. Se tulee siis sementtitolppien/harkkojen päälle irti maasta ja siihen tulee kestopuulattia. Kokoa on suunniteltu 3x4m + 1m leveä kuisti etupäätyyn.

Edestä katsottuna vasemmalle puolelle jää meidän suuret omenapuut.

Vasemmalla kulmalla edessä on toinen kirsikkapuistani ja vasemmalla sivulla on lampi.

Oikealle takakulmalle jää Päärynäpuu ja pienehkö omenapuu joka on Isonpuun siementaimi. Kun muutettiin tänne ja löysin sen raivatessani alapihaa, se oli vasta pikkuinen vinoon kasvanut piiska pitkä heinikon keskellä. Nyt se on jo monta metriä pitkä ja tekee ihan villitysti makeita omenia ihan niinkuin emonsakin.

Kasvihuoneen takana on sitten vielä kaksi luumupuuta jotka ovat nuoria, eivätkä ne ole vielä tehneet hedelmiä, muutaman kukan jo kuitenkin. Nämä on meidän "maalta" kaivettuja taimia. Käsittämättömällä vauhdilla on nekin lähteneet kasvuun niinkuin kaikki täällä.

Vaikka puita on ympärillä, on tuo kohta varsin aurinkoinen. Korkea keltainen aita on juuri etelään päin ja uskon että valoa riittää yltäkylläisesti ellei liikaakin kasvihuoneen kasvateille....

*huoks* ♥

Aurinkoinen vapaapäivä!

2011-02-24T16:54:00.001+02:00

Kiitos kaikille jälleen kivoista kommenteista, ne ilahduttavat kovasti. Samoin ilahduttaa se että uusia lukijoitakin on tullut. Jokaisen kohdalla käyn aina kurkkimassa (jos mahdollista) löytyykö blogia ja millainen ihminen on kirjoituksistani niin paljon tykännyt, että on tällännyt itsensä tuohon lukijalootaan. :)
Vaikka ei päämääränä ja tarkoituksena olekaan ollut saada mahdollisimman paljon lukijoita, jokainen kävijä ja kommentoija saa iloiseksi. Tilastolaskurin mukaan viime kuussa on vierailijoita ollut 2425. Se on aika paljon, vaikka en ihan vakuuttunut tuon määrän oikeellisuudesta olekaan.

Sari kommentoi Ruusutarhastani edellisessä postauksessa. Siitä sain idean laitella Ruusutarhani kuvia vähän järjestykseen. "Kokonaiskuvaa" on vähän vaikea ottaa kun sitä ei saa yhteen kuvaan sopimaan. Ruusuista kertovat jutut löytyvät lähes kaikki tunnisteen RUUSUT alta arkistosta. Yritän katsella vanhoja juttuja tänään vielä ja lisätä tunnisteita jos niitä on jäänyt puuttumaan.
Ruusuluettelo (jokunen on siitä kyllä poistunut ja uusia tullut, mutta en ole listaa päivittänyt) löytyy ihan sivun lopusta. Se löytyy myös noista vanhoista jutuista.

Pikkuansari, omatekemä ♥
Laventeli kasvaa myös Ruusutarhassa.

Keväinen Ruusutarha

Juhannusruusut

Aidantolpat maalattiin mustaksi koska portin runko on musta.
Aitasäleiköksi valittiin siniset, samaa väriä kuin portin koristeet.
Toissa kesänä tein nimikyltit kaikille ruusuilleni. :)

Aurinkoa ja valoa...

2011-02-20T09:16:00.001+02:00

... ja pakkasta myös yltäkylläisesti. Tänäkin aamuna -28 mittarissa. Onneksi eivät minun kasvipienokaiseni sitä tiedä, vaan kurottelevat kohti aurinkoa ja venyttelevät valossa nautinnollisesti varsiaan.
Huikeaakin huikeampi valon määrä viime päivinä on paljastanut pölyisen peikonpesän täällä meillä. Eilinen meni vielä töistä toipuessa, mutta tänään laitan rievun heilumaan. Ihanaa kun aurinko paistaa, eikö vaan?

Jos klikkaat tämän kuvan suureksi, (ja toisella klikkauksella vielä suuremmaksi) huomaat sisällä kasvihuoneessa pikkuruisia palloja. Olen kuullut niitä sanottavan enkelipalloiksi, mutta mahtaisikos ne tässä tapauksessa olla Paprikakeijuja jotka taimia siellä kasvattelevat? :)

Kauniita joka tapauksessa, oli mitä oli.

Krookukset ovat jo näin suuria!

Skillat ja Helmihyasintit vielä vähän ujostelevat ja pikkuisen vasta pilkistelevät mullasta.

Suunnitelmia ja valmisteluita

2011-02-12T10:45:00.015+02:00

Vaikka kevääseen onkin vielä aikas paljon aikaa, suunnitelmat on jo täydessä vauhdissa. Tuleva kasvihuoneeni käy mielessä miltei päivittäin ja sinne istutettavat paprikat olen jo kylvänyt. Siemenet jotka tilasin Siemen Maailmasta ovat tulleet perille jo viikko sitten ja osa on jo siis mullassakin jo.

Pikkuruinen kasvihuone jonka sain siskolta lahjaksi viime syksynä, toimii mainiona itämispaikkana.

Myöhemmin siirrän sen kuistille näitä pikkuisia sipulikukkia varten jotka jo kurkistelevat päivänvaloa. Ne on olleet noin 10 asteen lämmössä ja kasvavat jo kovaa vauhtia. Kuva on otettu viikko sitten, nyt ovat jo pitemmällä.

Kasvihuoneeseen tuunailin säilytyspurkkeja ja -laatikon tarvikkeille.

Pienet kananpojat, Ulla ja Heta, kasvavat vielä Pojan kanalassa kevääseen ja muuttavat sitten mammalle kesäksi. Heille on suunniteltu ja piirretty pikkuinen huvila ja tarha

Monenlaista mukavaa hommaa tehtävänä jo ennenkuin lumet sulaa, sitten ei enää paljon näperrellä ehdikään kun on kädet täynnä tuota Puutarhaa... rakasta, rakasta Puutarhaa.

Kun maassa on lunta ja pakkasta...

2011-01-27T08:21:00.001+02:00

...on ihana oikea talvi! :) Vaikkei ihan näin paljoa välttämättä tarvitsisi olla, ei pakkasta (24astetta), eikä luntakaan. Harmittelu ei kuitenkaan auta eikä hyödytä mitään.

Eilen oli kaunistakin kauniinpi aurinkoinen päivä. Ostin oikeat lämpöhaalarit, ei mitään naisten sipistely mukatoppahaalareita joissa EI näytä lihavalta, vaan oikein kunnon "pilkkihaalarit", miesten kokoa S.
Ei tuule, ei palele eikä ihan heti kastu. Kauniit ne eivät ole ja muistutan... joo-o, sitä mainoksen Michelin miestä mutta ei haittaa, ne on ihanat päällä. Testasin eilen lumihommissa ja pihalla lintuja ja jääpuikkoja kuvatessa ja olen tosi tyytyväinen ostokseeni. Mukavuus ennen kauneutta, olenkohan mie tullut jo vanhaksi..?
Toisaalta, eikös punaposkinen ja hymyilevä nainen ole kaunis? Kun on hyvä mieli ja on ollut raittiissa ulkoilmassa? :)

Tässä pari kollaasia eiliseltä, satumaisen kauniilta talvipäivältä.

Kevään suunnittelua

2011-01-25T21:11:00.002+02:00

Surffailin taas pitkin ja poikin etsimässä paprikansiemeniä, kun satuin jälleen uuden siemenkaupan sivulle.

Kaupan nimi on Seemnemaailm, Seeds World

Eilen aamulla tein tilauksen ja tänä aamuna tuli meili että tilaus on valmiina lähetettäväksi. Maksoin sen nettipankissa ja nyt jännityksellä odottelen kuin kauan menee ennenkuin siemenet ovat perillä.
Tässä heidän sivuiltaan napattuja kuvia ihanuuksista joita tänä keväänä kasvattelen. :)

Kasvihuoneeseen kolmea sorttia paprikoita ja ananaskirsikkaa, kasvimaalle ananakselta maistuvia makeita meloneita, kurpitsoita joissa on pähkinäinen maku, punaista kukkakaalia, ruusukaaleja, lanttuja ja porkkanoita nauhassa (ihanaa, ei tarvi harventaa). Kukkia ihan vaan sen verran että orvokkeja vähän... persikan värisiä. :) Mie ja mun päätökset... huoks...

Tunnustan että hiukan huolestuttaa mitä tuo miun Mieheni tästä tuumaa. Se kasvihuone kun on vielä osina, eikä kaikkia tarpeitakaan ole hankittu. Perustukset toki on valettu jo viime kesänä ja suunnitelmat piirustuksia vaille valmiit. :)))
Kasvimaa on valmiina ja viime kesänä Mies rakensi sinne lavat, niin että kasvimaan kasvateille on paikat odottamassa. Se että sopiiko sinne kaikki kasvamaan.... se onkin sitten ihan eri juttu. :D

Synttäriarvonnan...

2011-01-20T21:06:00.001+02:00

Ruusutarhassa kasvavan Laventelin kimppakasviksi
ilmestyi itsekseen Päivänkakkara.

.... onnettarena toimi Mieheni ja purkista nousi lappu jossa luki:

VUOKKO

Kuvaa sydämestä en voinut vielä laittaa koska se on viimeistelemättä, mutta yritän viikonlopun aikana saada kuvatuksi ja postitetuksikin.

Kiitos osallistujille ja kiitos että vastasitte kysymyksiin.

Laitoin kysymykset ihan mielenkiinnosta, sillä itse katselen useinkin noita vinkkejä muiden blogeista, jos postauksen aihe on ollut mieluisa. Vinkithän valikoituu vähän aiheen perusteella teksteihin.
Tuota tunniste asiaa kysyin siksi, että mietin kannattaako niitä juttuihin laittaa ja pitää listaa tuossa sivupalkissa.

Arvaa harmittaako? :(

2011-01-19T07:54:00.004+02:00

Valkoinen perhosorkidea oli kasvattanut kolme pitkää kukkavartta jotka olivat vielä haaroittuneet. Kukkia olisi tullut paljon ellei.... ellei se olisi yöllä pudonnut lattialle ja kaikki oksat poikki. Nyyh! En tiedä miten se on edes voinut pudota, lieneekö joku "kotihengetär" suuttunut minulle, kun oli vielä sohvan päältäkin pudottanut lampaantaljan lattialle. Harmittaa kyllä aika kovasti. Rosan värinen kukkii edelleen ja uusi kukkavarsikin on siihen tulossa. Keltaisessa alkoi nuput itkeä tahmeita kyyneleitä. Kukahan sitä on nipistellyt, se sama kiusanhenkikö..? :(

Sama kuin aikaisemmassa postauksessa,
tässä päivänvalossa ikkunaa vasten kuvattuina.

Voit suurentaa kuvat klikkaamalla!

Vielä tänään ehtisi...

2011-01-18T09:57:00.001+02:00

... osallistumaan tähän pieneen arvontaan
synttäri postauksessa .

Ja sitten se alkaa :)

2011-01-16T08:33:00.005+02:00

Vaikka edellisessä postauksessa sanoin että eletään tämä talvi ensin, toki suunnitelmia saa ja pitääkin tehdä.
Mie aloitin sillä että laitoin herneet veteen turpoamaan, tänään kylvän ne ruukkuihin. Vähän laitan myös viherkrassia että saa vihreää leivän päälle.

Ensimmäisiin suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti myös siemenkuvastojen selaaminen, vaikkei niistä mitään tilaisikaan. Tunnustan tehneeni jo listankin eräästä nettiputiikista, mutta kun toimituskuluja olisi tullut 10,50! tyhjensin korin ja klikkasin sivun kiinni. Kympillä saa jo niin monta pussia siemeniä tai sipuleita etten sieltä kyllä tilaa mitään.

Seikkailin sitten Internetin Ihmeellisessä Maailmassa, guuggelin kuvahaussa ja mietin mitä laittaisin. Vahingossa sitten jouduin erään Belgialaisen siemenkaupan sivuille. Ou nou... tein tilauksen ja tässä sitä nyt ollaan, kaikkien päätösteni kanssa... :/

No, okei, okei... lieventävinä asianhaaroina pidettäköön sitä, että siemenpussien hinta oli 1,99e ja toimituskulut kaikkialle Eurooppaan vain 1,50e. Voihan olla etteivät ne koskaan saavu perille, mutta yrittänyt olen.. ja mitäkö sitten tilasin..? Iik! No nämä kaikki!

Kuvat lainattu tuolta http://seeds.graines.be/ ja siemenet tilattu sieltä myös :)

Viime kesänähän miulla oli tuota kerrottua lilaa (Datura metel Double Blackcurrant Swirl) neljä kappaletta jotka kasvatin taimista. Ne on tallessa kyllä mutta aika elottoman näköisiä tällä hetkellä. Enkelinpasuunoita, sukulaisia siis, vaaleanpunaisina on tällä hetkellä viisi. Yksi vähän pienehkö, kolme kasvaa ämpärin kokoisissa ruukuissa ja yksi pienen saavin kokoisessa. Kaikki ne voivat talven jäljiltä hyvin, ja puskevat jo lehtiä niiiin kovasti nyt kun raahasin ne parempaan valoon ja aloin kastelemaan. Kuin taikaiskusta ne heräsivät. Kahdessa päivässä kuivan näköiset kaljut rangat ovat jo täynnä pieniä lehden alkuja ja vähän isompiakin. :)

Juttua viime kesältä, näistä Hulluista Ruohoistani löydät täältä!

Ja sitten vielä kuva vanhasta kasvi/kesäkylpyhuoneesta, jossa Enkelinpasuunat kukkivat toissa vuonna.

Talvi, ihana ja kaunis talvi!

2011-01-15T13:35:00.001+02:00

Vaikka keväiset suunnitelmat jo alkavat vallata ajatuksia, ensin on tämä talvi elettävä. Ja kuinka kaunis talvi meillä taas onkaan. Lunta on tullut kuin lapsuudessa, paljon, puhdasta ja kimmeltävää! Tähtiä ja kukkia, pimpuloita ja riepuja... lunta kaikissa mahdollisissa muodoissaan.

Kevääseen on vielä monta viikkoa, nautitaan siis vielä kauniista talvesta ja suunnitellaan rauhassa ja kiireettä kevään hommia... pikkuhiljaa hissukseen. :)

Pakkanen paukkuu, pikkuiset tirpat tarvitsevat ruokaa.

Puutarhan pienet eläinystäväni ovat jättäneet jälkiään ruokapaikalle.

Kuurankukkia ja jääkristalliverhot. :)

Kuistin *talvikoristeita* nyt kun joulu on siivottu laatikoihin.
Puutarhatonttukin haalistuneessa nutussaan odottelee myhäillen kevättä.

Ihan pikkuisen kevät jo mielessä...

2011-01-11T12:47:00.001+02:00

... oli miulla kun ostin viisi Jouluruusua edullisesti, 3 euron kappalehintaan. Kukat näyttävät jo olevan pian siemenvaiheessa, mutta uusiakin nuppuja näyttäisi olevan tuloillaan. Kukkia en niinkään enää odottele, vaan toivon saavani nämä hengissä kevääseen että saisin ne tuonne *luonnonkukkaosastolle* jatkamaan elämäänsä Maariankämmeköiden ja Kielojen seuraan. :)

Hyvä löytö kirppikseltä. Valopetroolilämmitin (eli lähes hajuton) kasvihuoneeseen! Edullinen tämäkin. Kasvihuone on tosin vasta ikkunaruutuina nojallaan kesäkeittiön seinustalla, mutta perustukset on jo valettu viime kesänä... niin että eihän siitä paljonkaan puutu kun pääsen jo lämmitintä käyttämään. :))))

Loppiaisen tunnelmia

2011-01-06T19:11:00.001+02:00

Joulukukkakoreista poimin talteen kuivuneet ruusut ja morsiusharson. Punaiset ruusut ovat melkein mustia, valkeat kuivuivat kerman värisiksi. Suolakidelyhty antaa kauniin valon. Sain sen joululahjaksi. :)

Omenapuun oksilla kesänsä viettäneet orkideat aloittelevat kukintaansa. Tämä roosa/kirjava ehti ensin, toisissa on nuput vielä aika pieniä.

Blogi täytti 3v.

2011-01-04T19:07:00.001+02:00

Oikeastaan jo 28. joulukuuta, mutta päivä pääsi livahtamaan ohitse.
Kiitos lukijoille, vierailijoille ja etenkin kommentin jättäneille, menneestä ihanasta Bloggailu- vuodesta!

Arvontoja on monissa blogeissa ollut jos minkämoisia. Minäkin voisin nyt synttäreiden kunniaksi arpoa pienen laventelisydämen. Omatekemän ja tietenkin itsekasvatetuilla laventeleilla täytetyn.
Vastaa kysymyksiin kommentteihin, aikaa 18. tammikuuta asti.
Tätä arvontaa ei tarvitse linkittää eikä mainostaa. Toivoisin että sydämen saa sellainen joka käy kylässä blogissani houkuttelematta, muuten vaan ja arvonnasta huolimatta. :)

1. Luetko/etsitkö koskaan arkistosta vanhoja juttuja aiheiden/tunnisteiden perusteella?

2. Luetko *You might also like:* vinkkejä?

Jos minulta kysytään mitä harrastan...

2011-01-04T06:28:00.007+02:00

... vastaan että Puutarhaa. En ainoastaan kasvattamalla kukkia, vaan monin eri tavoin muutoinkin.
Hoidan, haistelen, maistelen, fiilistelen ja varsinkin kuvaan sitä. Joskus jopa siemenistä alkaen kokeilujani.
Kuvata voi millä säällä tahansa ja melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa. Silloinkin kun se ei ole parhaimmillaan (itsestä puhumattakaan) ja silloin, kun ei kertakaikkiaan jaksa siellä muuta tehdä.
Kuvista voi sitten tuunailla paljon kaikenlaista, muutakin kuin liittää postauksiin tai selailla talvella ja haikailla mennyttä tai tulevaa kesää. :)

Viime kesänä kun aloitettiin mökin remontti, värkkäsin Mökkivihkon. Sellaisen reissuvihkon johon olen laittanut muistiin mm. mökin strategiset mitat, maalien numerot, ikkunoiden koot, panelien menekit... ja listaan siihen mitä pitää seuraavalla kerralla muistaa mökille viedä. Vihko on yleensä Mökkikassissa jossa on vakiovarusteena tulitikkuja, kynä, mitta ja vessapaperia.

Sitten innostuin tekemään kirjan Ruusuja ja Rikkaruohoja. Siihen valitsin kauneimmat kuvani blogista.

Kirjaa on aivan erilaista selailla kuin lukea/katsella tietokoneen ruutua. Sen voi ottaa vaikka sohvalle viltin alle kera kahvimukin ja tehdä aikamatkan joko edelliseen tai tulevaan tuoksuvaan kesään. Uusia suunnitelmia tehdessä se on verraton. Kuvista näkee virheet ja onnistumiset, mikä sopii hyvin minkäkin kanssa ja mikä pitää siirtää, leikata, putsata tai siistiä. Ja etenkin sen mitä on saanut aikaan. :D

Ja että menot ja meiningit pysyisivät oorderissa ja tärkeät asiat muistissa, tuunasin myös Kalenterin tälle vuodelle. Kuvina edellisen vuoden kuvat joka kuukaudelta omista, puolisoni ja yhteisistä projekteista.

Puutarhurin joulupuu..

2011-01-03T13:24:00.002+02:00

...seisoo tietenkin (missäpä muuallakaan) puutarhassa.

Piparit on siitä jo hävinneet tinttien suihin.

Toivottavasti pakkasia kestää vielä pitkään niin että kukat säilyvät kauniina... vaikka kevääseen saakka.

Uusi vuosi alkaa!

2011-01-01T13:13:00.055+02:00

Kiitos sydäntä lämmittävistä kommenteista ja toivotuksista kaikille.

Uusi vuosi aluillaan, uusine touhuineen. Ensimmäinen siemen/sipulikuvasto jo tulikin Exotic Gardenista. Samantien meinasi alkaa jo mopo keulia, ja laitoinkin sen sivuun ihan vaan säästääkseni ittiäin. Olen nimittäin päättänyt, jälleen kerran, etten uusia juttuja laittele kovinkaan paljoa, näissä talvehtijoissakin on töitä ihan yllin kyllin. Nähtäväksi jää kuinka hyvin hillitseminen onnistuu... ;)

Anu oli laittanut kauniit kesämuistot kollaaseina vuoden viimeiseen postaukseensa. Siitä inspiroituneena (kauhee miten hieno sana) tein jokaisesta kuukaudesta kollaasin puutarhastani.

Kollaasit on jo aikaisemmin koottuja, nyt niitä vähän vain kohentelin.

Kas tässä, Ruusujen ja Rikkaruohojen vuosi. :)

Ruusuja ja Rikkaruohoja kiittää...

2010-12-25T19:49:00.001+02:00

.... kuluneesta vuodesta kaikkia kävijöitä, sekä toivottelee..

♥

T.Tuija R.

Ruusuja ja Rikkaruohoja Joululomailee

2010-11-29T16:37:00.003+02:00

Puutarhablogi aloittaa joululoman.

Jos jotain saan tehdyksi, kuvatuksi tai jopa kirjoitetuksi, löytyy aikaansaannokset toisesta blogistani, eli täältä

Viisi Vuoden aikaa

Ihanaa Joulunaikaa blogiystävilleni!

*

2010-11-18T07:45:00.008+02:00

Nyt kun Puutarha asettuu talvilevolle, on aikaa touhuilla sisällä.

Aloitin kauan suunnitelmissa olleen roomboxien teon. Ensimmäinen alkaa olla valmis, Kukka- ja Lahja Puoti.

Viherkasvit puuttuvat vielä kuvasta kun sopivia ruukkuja en ole vielä löytänyt. Muutakin lahjatavaraa sinne tulee. Tekeillä on vielä Pulla Puoti, Kasvihuone ja Kahvila.

Vielä vähän lisää...

2010-11-06T09:19:00.000+02:00

... kuvia lehtikaktuksesta, joka on kauniimpi kuin koskaan. :)

Mustarastaan vähän surullinen laulu..

2010-11-01T13:08:00.003+02:00

.. soi tässä nyt taustalla.

Joka talvi on jokunen Mustarastas jäänyt norkoilemaan pihapiiriin. Keväällä niitä on sitten enemmänkin ja niiden huikean kaunis laulu soi aamuyön ensimmäisistä tunneista alkaen. Se on varma kevään alkamisen merkki ja jäänkin vähän haikeana odottelemaan sitä ensimmäistä aamua, kun kylpyhuoneeseen mennessä kuuluu niiden korvia hivelevän kaunis laulu. Se kuuluu nimittäin sinne sisälle asti.

Sisällä kukkivat parhaillaan lehtikaktukset.

Kaksi pienempää, keltainen ja oranssi ehtivät jo kukkia (kuva viime marraskuulta, tuo ihan kaikkein pienin ei ole vielä kukkinut).

Viime vuonna nämä kaikki aloittavat kukinnan kaksi viikkoa myöhemmin kun tänä vuonna. Siihen vaikutti tietysti se, että olin ne ottanut sisällekin vasta myöhemmin. Nyt kun ne pääsivät lämpimään aikaisemmin, ne kasvattivat vielä ihan tosi paljon uusia lehtiä ja sitten vasta tulivat nuput.

Toivottavasti ne nyt kukkisivat vaikka jouluna uudelleen.

Tällä hetkellä on kukassa pinkki/valkoinen ja huomenissa avaa valko/rosa kukkansa. Ne ovat jo aika suuria ja kasvavat ämpärin kokoisissa ruukuissa.

Valkoinenkin on kuvattu viime marraskuussa.

Voi minuu...

2010-10-25T09:20:00.001+03:00

.. vaikka vettä sataa taivaan täydeltä ja pihahommat on ihan vaiheessa, tilasin vielä lisää kukkasipuleita alennuksesta.

Tosin näitä en ulos edes yritä laittaa, vaan ruukkuihin kevättä odottelemaan.

Sinililjoja, kultasahrameita ja valkeita kerrottuja helmililjoja... ihania pieniä kaunokaisia, joiden toivon kukkivan kuistin ikkunoilla maaliskuussa.

Kuvat on Korpikankaan sivuilta lainattuja.

Sarin innoittamana hain myös kielon juurakoita metsästä. Ne on vielä istuttamatta ja siksi laitankin tähän ihanaakin ihanamman kuvan kieloista, jotka Sari on kuvannut Helsingin Talvipuutarhassa. Todennäköisesti eivät nämä minun tule olemaan näin upeita, mutta toivottavast niistä jotain vihreää kasvaa kuitenkin. :)

Tuossa linkissä Sarin joulublogin juttuun on myös ohjeet kielojen kasvatukseen. Sieltä löytyy myös paljon muutakin ihanaa.

En ole unohtanut...

2010-10-24T08:35:00.001+03:00

... vaikka aika kauan tässä on jo vierähtänyt aikaa.
Nimittäin siitä kun sain Tuija K:lta kauniin tunnustuksen.
Silloin oli vähän sanat hukassa, Pikku Koira oli juuri lähtenyt Sateenkaarisillalle ja olin väsynyt töistä ja surullinenkin.

Paljon ihania postauksia jäi tuolloin lukematta ja olenkin nyt lukenut monia blogeja näin viiveellä. Kommentoiminen on ollut vähäistä juuri siksi ja osittain sen takia ettei bloggeri ole toiminut niinkuin pitäisi.

Kauniita blogeja on kovin paljon, minunkin suosikkilistallani niitä on jo vissiin muutama kymmenen. :) Olen taas vähän tuhma enkä nimeä tässä ketään erikseen.
Kaikki blogiystäväni ovat tämän ansainneet. ♥